Luku 21 Innovaatiot, tieto ja verkostotalous

Hyvinvointia lisäävät innovaatiot kuuluvat kapitalismin tunnuspiirteisiin. Politiikan tehtävä on ottaa inhimillisestä luovuudesta ja kekseliäisyydestä kaikki irti

• Innovaatiot riippuvat useista tekijöistä: tiedon tasosta, yksilöiden luovuudesta, politiikasta, talouden instituutioista ja sosiaalisista normeista.
• Yhteiskunnalle hyödyllisiä innovaatioita tekevät yksilöt ja yritykset, jotka saavat palkinnokseen pääoman vaihtoehtoiskustannuksen ylittäviä voittoja eli innovaatiotuottoja.
• Innovaatiotuotot vähenevät ja lopulta häviävät kilpailussa, kun uusi tieto leviää jäljittelijöiden ottaessa sitä käyttöön.
• Uuden tiedon tuotannolla ja käytöllä on kolme erityispiirrettä: tieto on kulumaton hyödyke, uuden tiedon tuottaminen on kallista mutta levittäminen ja käyttö ilmaista, ja innovaation hyöty käyttäjälleen yleensä kasvaa käyttäjämäärän kasvaessa.
• Innovatiivisella yrityksellä on harvoin suoria kilpailijoita. Siksi se voi saada hyötyä asettamalla hintansa selvästi tuotannon rajakustannusta korkeammiksi, jolloin kuluttajat kärsivät.
• Innovatiiviset yritykset eivät silti saa itselleen kaikkea innovaatioidensa tuottamaa hyötyä, minkä seurauksena ne saattavat investoida innovointiin liian vähän.
• Innovaatiopolitiikalla on kaksi tavoitetta: levittää yhteiskuntaa hyödyttäviä innovaatioita ja varmistaa innovaatioiden tekijöille riittävä palkinto.
• Tavoitteiden välillä on tasapainoteltava. Jos innovaatioita suojaavat immateriaalioikeudet ovat liian vahvoja, innovaatiot eivät leviä. Jos ne ovat liian heikkoja, innovaatiotuotot jäävät liian pieniksi eivätkä kannusta innovoimaan.
• Digitaalinen teknologia on poikinut erilaisia kaksipuolisia markkinoita, joilla yksilöt voivat etsiä kumppania molemminpuolista hyötyä tuottavaan vaihdantaan. Tällaisia markkinoita ovat esimerkiksi Facebook, eBay ja Airbnb.
• Teknologia on muuttanut taloudellisen kilpailun luonnetta. Teknologia-alustoilla esiintyy kuitenkin aivan samoja markkinoiden epäonnistumisia kuin tiedon tuotannossa.

Etelä-Afrikka oli vuosituhannen vaihteessa hi-viruksen pahimmin riivaamia maita: asukkaista noin viisi miljoonaa eli joka kymmenes oli hiv-positiivisia. Vuonna 1998 Etelä-Afrikan valtio joutui oikeuteen säädettyään lain, joka salli hivin hoitoon käytettävien geneeristen lääkkeiden (merkkilääkkeiden brändittömien rinnakkaisvalmisteiden) sekä edullisten antiretroviraalien maahantuonnin. Kanteen nostajina oli 39 ylikansallista lääkeyhtiötä, muun muassa Bristol-Myers Squibb ja Merck.

Tyrmistyneet eteläafrikkalaiset osoittivat mieltään lääkeyhtiöitä vastaan. Euroopan unioni ja Maailman terveysjärjestö WHO asettuivat puolustamaan Etelä-Afrikan valtiota. Yhdysvaltain varapresidentti Al Gore, joka edusti lääkeyhtiöitä neuvotteluissa Etelä-Afrikan kanssa, sai vastaansa aids-aktivistit. ”Gore’s greed kills, Goren ahneus on kuolemaksi!” kaikui iskulause.

Syyskuussa 1999 lääkeyhtiöt menettivät vahvimman liittolaisensa, kun Yhdysvallat muutti kantaansa ja ilmoitti, ettei se määräisi hiv-epidemiasta kärsiville köyhille maille seuraamuksia Yhdysvaltain patenttilainsäädännön rikkomisesta. Yhdysvallat tyytyi siihen, että maat noudattaisivat kansainvälisiä immateriaalioikeuksia koskevia sopimuksia. Lääkeyhtiöt kävivät vastaiskuun. Ne palkkasivat pataljoonittain immateriaalioikeusjuristeja asiaansa ajamaan, sulkivat Etelä-Afrikassa sijaitsevia tehtaitaan ja peruivat sinne suunnittelemiaan investointeja.

Kolme vuotta myöhemmin, syydettyään miljoonia asianajopalkkioihin ja tehtyään itselleen sitäkin suurempaa mainevahinkoa, lääkeyhtiöt vetäytyivät kanteesta. Ne vieläpä kuittasivat Etelä-Afrikan valtion oikeudenkäyntikulut. GlaxoSmithKline-yhtiön toimitusjohtaja Jean-Pierre Garnier soitti Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille Kofi Annanille ja pyysi häntä välittäjäksi sopimusneuvotteluihin Etelä-Afrikan presidentin Thabo Mbekin kanssa. ”Kuuntelemme kyllä yleistä mielipidettä. Se vaikuttaa päätöksentekoomme”, Garnier perusteli.^1 2

Liian myöhään: vahinko oli jo tapahtunut. ”Lääkeyhtiöillä on sylissään PR-katastrofi”, luonnehti tilannetta alan analyytikko Hemant Shah. ”Etelä-Afrikan tapahtumien jälkeen on äärimmäisen epätodennäköistä, että lääkeyhtiöt enää rohkenisivat haastaa kehittyviä maita oikeuteen, jos pelissä on ihmishenkiä pelastava lääke.”

Lääkeyhtiöiden omistajat eivät tietenkään voi myydä aids-lääkkeitä valmistuskustannuksia halvemmalla, jos ne haluavat pitää yhtiönsä pystyssä. Lääketeollisuuden tutkimushankkeista vain kourallinen johtaa markkinakelpoiseen tuotteeseen. Vuonna 2016 tehdyn selvityksen mukaan onnistumisprosentti on hieman yli neljä. Yhden onnistuneen tuotteen myyntituoton pitää kattaa monen epäonnistumisen kustannukset, koska etukäteen ei mitenkään voi arvata, mitkä tutkimushankkeet tuottavat tulosta ja mitkä eivät.

Oikeuskanteella yhtiöt yrittivät suojella patenttejaan. Lääketeollisuudessa patenttijärjestelmä suo innovaation tehneelle yritykselle määräaikaisen monopolin, jonka turvin yhtiö voi veloittaa lääkkeestään reilusti tuotantokustannukset ylittävää hintaa niin kauan kuin patentti on voimassa. Hinta voi olla kymmenkertainenkin kustannuksiin nähden. Suurten voittojen mahdollisuus kannustaa yrityksiä investoimaan riskialttiiseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Patenttisuoja antaa yhtiölle valtion takaaman monopolin mutta vaarantaa toisen tärkeän taloudellisen tavoitteen, nimittäin sen, että kuluttajat voisivat ostaa tavaroita ja palveluita rajakustannuksia vastaavaan hintaan. Muistanet luvusta 7, että monopoliyhtiö asettaa hintansa rajakustannuksia korkeammaksi. Korkea hinta kattaa myttyyn menneiden lääkehankkeiden tutkimus- ja tuotekehityskustannukset, mutta samalla siitä seuraa, että moni potilas jää ilman tarvitsemaansa lääkettä. Uudet lääkkeet ovat eräs esimerkki monopolihinnoittelun aiheuttamasta tehokkuustappiosta.

Talouselämässä tavoitteiden ristiriidat – tässä esimerkissä uuden tiedon tuotannon ja tiedon nopean levittämisen välillä – ovat väistämättömiä. Innovaatioiden alalla ne ovat erityisen hankalia, kuten tässä luvussa näemme.

Joskus uusi teknologia avaa mahdollisuuden kaikkia hyödyttävään tulemaan. Palauta mieleesi Keralan kalastajat ja kalakauppiaat luvun 11 johdantokappaleesta. Kun kalastajat saapuivat satamaan myymään sardiinisaalistaan kalakauppiaille, he saivat usein huomata, että markkinoilla oli liikatarjontaa. Lopputuloksena kuluttajat maksoivat keskimäärin kalliimpia hintoja ja kalastajat saivat tyytyä pienempiin tuloihin.^3 4

yhden hinnan laki

Pätee, kun hyödykkeellä käydään kauppaa samalla hinnalla kaikkien ostajien ja myyjien kesken. Jos hyödykettä myytäisiin eri puolilla eri hintaan, joku voisi ostaa sen halvalla yhtäältä ja myydä kalliilla toisaalle. Englanniksi law of one price. Katso myös: arbitraasi.

Matkapuhelimet saatuaan kalastajat pystyivät soittamaan rannikon kalamarkkinat läpi etukäteen ja mennä sinne, mistä saivat parhaan hinnan. Matkapuhelin auttoi saattamaan Keralan markkinoilla voimaan yhden hinnan lain kalastajien ja kuluttajien eduksi. Kaikki eivät kuitenkaan voittaneet. Matkapuhelimet lisäsivät huomattavasti kilpailua kalastajien ja ostajien välikätenä toimivien kalakauppiaiden kesken, koska kalastajat saattoivat neuvotella hintaa korkeammaksi markkinoita valitessaan. Innovaatio tuotti kalakauppiaille tappioita.

Toisaalla matkapuhelimen vaikutus jäi vaatimattomaksi. Intian Uttar Pradeshin ja Rajasthanin osavaltioissa viljelijät eivät pystyneet hyödyntämään matkapuhelinten välittämää hintaerotietoa huonojen teiden ja varastotilojen puuttumisen vuoksi. Muuan pienviljelijä Allahabadin kaupungista (nykyisestä Prayagrajista) totesi, ettei tieto ollut hänelle paljonkaan arvoista, sillä parhaan hinnan markkinoille ei ollut tietä. Innovaatio oli hyödytön, koska julkiset investoinnit välttämättömään infrastruktuuriin oli jätetty tekemättä.

Myös Länsi-Afrikan Nigerissä viljelijöiltä puuttui kulkuneuvoja, joilla he olisivat voineet viedä pitkäpapujaan ja muita antimiaan vaihtoehtoisille markkinoille. Matkapuhelinten hyödystä suurin osa päätyi kuljetuksia järjesteleville kauppiaille. Keralan kalastajien veneet sitä vastoin toimivat sekä kalastusvälineenä että kulkuneuvona, joten he pystyivät valitsemaan markkinansa.

Tässä luvussa esittelemme taloustieteellisen käsitteistön, jolla voi analysoida Etelä-Afrikan politiikkaa aids-lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi, politiikasta seuranneita konflikteja tai matkapuhelinten vaikutuksia toisaalta Keralan kalastajien, toisaalta Uttar Pradeshin ja Rajastahanin viljelijöiden keskuudessa.

Innovaatioista puhuttaessa on ensiksi pyyhittävä pois sitkeä mielikuva omalaatuisesta keksijästä, joka yksin kammiossaan rakentaa mullistavan kojeen ja rikastuu ansaitusti, kun yhteiskunta pääsee hyötymään hänen aatoksensa lennosta. Innovaatio ei tarkoita yksittäistä neronleimausta.

• Innovaatio on prosessi. Innovaatio on elämänmuotoamme perinpohjaisesti muuttava voima, joka itsekin muuttuu alituiseen.
• Innovaatiot syntyvät innovaatiojärjestelmässä. Innovaatioon osallistuvat käyttäjät, yritykset, yksityishenkilöt ja julkinen valta, jotka toimivat verkostona.

Seuraavissa alaluvuissa tutkimme innovaatiota prosessina ja järjestelmänä.

Harjoitus 21.1 Lääketeollisuuden innovaatiot ja patentit

1. Taloustieteilijä työssään -videolla F. M. Scherer puhuu lääkemarkkinoiden erityispiirteistä, jotka poikkeavat muista markkinoista. Mitä nuo piirteet ovat?
2. Minkä vuoksi uutta lääkettä ei voi tuoda saataville yhtä aikaa rikkaissa ja köyhissä maissa? Miten ongelma voidaan ratkaista?

21.1 Innovaatioprosessi: keksinnöt ja leviäminen

innovaatio

Keksinnön ja sen leviämisen muodostama prosessi. Englanniksi innovation.

keksintö

Uusien tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittäminen. Englanniksi invention.

leviäminen

Keksinnön leviäminen koko talouteen. Englanniksi diffusion. Katso myös: innovaatioiden leviämisviive.

prosessi-innovaatio

Innovaatio, jonka ansiosta innovoija voi tuottaa tavaran tai palvelun kilpailijoitaan halvemmalla. Englanniksi process innovation.

tuoteinnovaatio

Innovaatio, jonka lopputuloksena on uusi tavara tai palvelu ostajille sopivaan hintaan. Englanniksi product innovation.

innovaatiotuotot

Pääoman vaihtoehtoiskustannuksen ylittävät voitot eli ylituotot, jotka innovatiivinen yrittäjä saa ottamalla käyttöön uutta teknologiaa, uuden organisaatiomallin tai uuden markkinointistrategian. Englanniksi innovation rents. Synonyymi: schumpeterilainen tuotto.

Aloitamme käsitekimaralla. Innovaation käsite kattaa kaksi asiaa: uusien tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämisen eli keksinnöt sekä keksintöjen leviämisen koko talouteen. Innovatiivinen yritys tuottaa jotain tavaraa tai palvelua kilpailijoitaan edullisemmin, tai se tuottaa kokonaan uutta hyödykettä ostajille sopivaan hintaan. Ensimmäistä innovaation lajia sanotaan prosessi-innovaatioksi, toista tuoteinnovaatioksi.

Keksinnöstä innovaatioon

Sanaa keksintö käytetään toisinaan valikoivasti tekniikan suurista läpimurroista. Tässä kirjassa se tarkoittaa kahdenlaisia asioita.

Radikaali innovaatio

Radikaali innovaatio on upouusi idea tai teknologia, jota ei ole aiemmin ollut saatavilla. Hehkulamppu, joka tuottaa valoa hehkulangan läpi johdetusta sähkövirrasta, oli huima edistysaskel öljy- ja kerosiinilampuista. MP3-äänitiedosto merkitsi täysin erilaista musiikin taltiointitapaa kuin CD- tai LP-levy, koska MP3-muotoon pakattua musiikkia voi tallentaa tietokoneille ja jaella internetissä.

Asteittainen innovaatio

Asteittainen innovaatio parantaa käytössä olevaa tuotetta tai prosessia vähitellen. Thomas Edison ja Joseph Swan patentoivat omat hehkulamppumallinsa vuonna 1880 ja aloittivat yhteistyön vuonna 1883. Sen jälkeen hehkulankaa paranneltiin moneen otteeseen. Kaikki parannukset olivat valaistusteknologian asteittaisia innovaatioita. Teollisen vallankumouksen tärkeimpiin keksintöihin kuuluva kehruu-Jenny kehittyi myös asteittaisen innovaation voimin. Ensimmäisissä Jennyissä oli kahdeksan värttinää, kehityksen huipulla värttinöitä oli satoja.^5 6

Monet innovaatioiden tutkimuksessa tarpeelliset käsitteet ovat tuttuja kirjan edellisistä luvuista. Tässä luvussa ne kaikki pääsevät käyttöön. Olemme koonneet käsitteet kuvion 21.1 taulukkoon. Kertaa ne ennen kuin luet eteenpäin.

Luvussa 2 osoitimme, että hyvän keksinnön käyttöön ottava yritys saa muita suurempia voittoja, joita kutsutaan innovaatiotuotoiksi. Kuviossa 21.2 nämä väliaikaiset innovaatiotuotot (pääoman vaihtoehtoiskustannuksen ylittävät voitot) on esitetty yhdessä innovaation tutkimus- ja tuotekehityskustannusten sekä toteutuskustannusten kanssa.

Innovaatioiden leviäminen

Innovaatiotuotot houkuttelevat muita yrityksiä kopioimaan innovaation tekijän keksintöä. Jos ne onnistuvat, kilpailutilanne tasoittuu ja innovaation tekijän väliaikainen ylituotto hupenee ajan mittaan pois. Kopioinnista seuraa, että innovaation tekijän voitot palaavat pääoman vaihtoehtoiskustannuksen tasolle ja taloudellinen voitto laskee takaisin nollaan.

Ajan myötä hitaammatkin yritykset joutuvat ottamaan innovaation käyttöön, sillä uusien menetelmien leviäminen laskee hintoja, jolloin vanhassa teknologiassa pitäytyminen vie vääjäämättä konkurssiin. Ellei yritys omaksu innovaatiota, sen taloudellinen voitto muuttuu negatiiviseksi eivätkä tulot riitä kattamaan pääoman vaihtoehtoiskustannusta. Ylituoton mahdollisuus toimii innovaatioon yllyttävänä porkkanana, konkurssiuhka innovaation omaksumiseen pakottavana keppinä. Niiden yhteisvoimasta tavaroiden ja palveluiden tuotantoon vaadittavaa työpanos on vähentynyt ja elintaso noussut.

yleiskäyttöiset teknologiat

Keksinnöt, joita voi soveltaa monilla aloilla ja jotka poikivat uusia innovaatioita. Esimerkkejä ovat sähkö sekä tieto- ja viestintäteknologia (ICT). Englanniksi general purpose technologies.

Ihminen on aina tehnyt keksintöjä. Innovaatioprosessi alkoi kuitenkin kiihtyä vasta 1700-luvun keskivaiheilla Englannissa, missä kehitettiin uusia avainteknologioita tekstiilinvalmistukseen, energiantuotantoon ja kuljetukseen (katso luku 2). Innovointi ei loppunut teolliseen vallankumoukseen. Merkittäviä, monella toimialalla käyttökelpoisia uusia teknologioita sanotaan yleiskäyttöisiksi teknologioiksi. Niihin kuuluivat esimerkiksi höyrykone ja sähkö sekä kanavat, rautatiet, autot, lentokoneet ja muut kuljetustekniikat.

Taloustieteilijä William Nordhaus (josta oli puhetta luvussa 20 tulevien ympäristöhaittojen ja -hyötyjen diskonttauksen yhteydessä) on mitannut laskentanopeuden kehitystä indeksillä, jonka arvo 1 vastaa käsin paperille tehtyä laskutoimitusta, kuten jakolaskua. Esimerkiksi vuonna 1920 japanilainen helmitaulumestari ylsi 4,5 kertaa suurempaan laskentanopeuteen kuin hyvällä matikkapäällä varustettu laskija kynällä ja paperilla. Ero oli luultavasti pysynyt samana vuosisatoja, sillä helmitaulu on ikivanha keksintö.

Noin vuonna 1940 laskentanopeus ampaisi kasvuun. Vuonna 1965 markkinoille tuli IBM 1130 -tietokone, jonka laskentanopeus oli 4 520 kertaa suurempi kuin kynän ja paperin. Sekin jää kuviossa 21.3 vuoden 1920 jälkeisiin pisteisiin sovitetun regressiosuoran alapuolelle.

innovaatiojärjestelmä

Suhdeverkosto, jonka muodostavat yritykset, julkishallinto, koululaitos, tutkijat ja muut uusien teknologioiden keksimiseen, muunteluun ja levittämiseen osallistuvat toimijat. Innovaatiojärjestelmään kuuluvat myös verkoston vuorovaikutusta ohjaavat lait, politiikan, tiedon ja sosiaaliset normit. Englanniksi innovation system.

Kuvion 21.3 viimeisin piste on SiCortex-supertietokone, joka suorittaa sekunnissa yli miljardi laskutoimitusta. Se laskee kvadriljoona kertaa nopeammin kuin ihminen (kvadriljoonassa on viisitoista nollaa). Laskentanopeuden kehitys ei osoita laantumisen merkkejä: SiCortex-piste sijaitsee selvästi regressiosuoran yläpuolella. Insinöörit ja taloustieteilijät ovat tästä huolimatta erimielisiä, jatkuuko laskentateknologian tai ylipäänsä teknologian kehitys Nordhausin indeksin tahdissa vai hidastuuko se samalle tasolle, jolla se on matanut enimmän osan historiaa.⁷

Kuvion 21.2 porraskuvaaja on yksinkertainen innovaation ja teknisen kehityksen leviämismalli. Se kuvaa innovaatiotuottojen, innovaatiokustannusten ja innovaatioiden jäljittelyn yhteyksiä uutta tuotetta tai tuotantomenetelmää suunnittelevan yrityksen tai yksilön näkökulmasta.

Innovaatioprosessiin kuuluu myös se, miten innovaatiot syntyvät, miten kustannukset ja ylituotot määräytyvät ja milloin jäljittely alkaa. Sitä varten innovaatioita on lähestyttävä laajemmasta näkökulmasta. Innovaatiot syntyvät yritysten, julkisen vallan, koululaitoksen ja muiden innovaatiojärjestelmän toimijoiden vuorovaikutuksessa.

Ekonomistit erimielisinä Jatkuuko teknologian jatkuva vallankumous?

Tämä kirja alkoi teollisesta vallankumouksesta, kapitalismin vallankumouksesta ja lätkämailakäyristä, jotka heijastivat teknologian rivakkaa kehitystä. Luvussa 2 tutkimme, millä tavoin tämä edistys on lisännyt hyvinvointia. Äsken tarkastelimme graafisesti laskentateknologian valtavaa ja yhä kiihtyvää kehitystä.

Luvussa 16 totesimme toisaalta, että pitkällä aikavälillä taloudet siirtyvät tuottamaan enemmän palveluita kuin tavaroita. Jos palveluiden tuottavuus kasvaa hitaammin kuin teollisuustuotannon tuottavuus, tämä siirtymä hidastaa talouden kokonaistuottavuuden kasvua.

Parantaako teknologinen kehitys työvoiman tuottavuutta palveluvaltaisessa taloudessa enää yhtä nopeasti kuin teollisesta vallankumouksesta näihin päiviin, saati kapitalismin kultakaudella? Innovaatioita käsittelevä luku on luontevaa aloittaa taloustieteilijöiden näkemyksillä siitä, jatkuuko teknologian ”jatkuva” vallankumous tulevaisuudessa. Näkemykset ovat eriäviä.

Koko näyttö

Kuvio 21.4 Tuottavuuden kasvunopeus pitkällä aikavälillä, 1400–2013.

Katso interaktiivinen kaavio Näytä staattinen kaavio

Jutta Bolt ja Jan Juiten van Zanden. 2013. ”The First Update of the Maddison Project Re-Estimating Growth Before 1820.” Maddison-Project Working Paper WP-4, tammikuu 2013; Stephen Broadberry. 2013. ”Accounting for the Great Divergence”. London School of Economics and Political Science. The Conference Board. 2015. Total Economy Database.

Kuvio 21.4 perustuu parhaisiin saatavilla oleviin tietoihin työn tuottavuuskasvusta Isossa-Britanniassa vuodesta 1400 lähtien. Kuviossa näkyy myös Yhdysvaltain työvoiman tuottavuuskasvu ajanjaksolla, jolla maa on edustanut teknologian kehityksen huippua. Tuottavuuteen ja kasvuun erikoistunut taloustieteilijä Robert Gordon on kirjoittanut paljon tuottavuuskasvusta ja sen seurauksista. Hyvä johdatus aiheeseen on hänen kirjansa The Rise and Fall of American Growth ensimmäisessä luvussa. Gordon kiinnittää huomiota siihen, että tuottavuuden kasvuvauhti kääntyy laskuun kuvion 21.4 aikasarjan loppupuolella.

Gordonin tulkinnan mukaan 1900-luvun alkupuoliskolta alkanut nopean tuottavuuskasvun aika on jäänyt taakse ja elämme vastedes hitaan kasvun aikaa. Taloustieteilijät Erik Brynjolfsson ja Andrew McAfee sen sijaan ennustavat, että digitaaliteknologia tuo muassaan ”koneiden toisen tulemisen”. He perustelevat kantaansa Sveitsin yleisradioyhtiön kaksiosaisessa ohjelmassa.

Harjoitus 21.2 Teknologian jatkuva vallankumous

Perehdy tässä alaluvussa mainittuihin lähteisiin sekä The New York Timesissa julkaistuun Thomas Edsallin kirjoitukseen ”Boom or Gloom” ja PBS Newshour -kanavalla lähetettyyn Lee Koromvokisin ”Are the best days of the U.S. economy over?” -ohjelmaan. Vastaa niiden perusteella seuraaviin kysymyksiin.

1. Mitkä muut tekijät kuin teknologian innovaatiot vaikuttavat asukasta kohti lasketun bruttokansantuotteen kasvunopeuteen Gordonin, Brynjolfssonin ja McAfeen mukaan? Miksi nyt tehty innovaatio kanavoituu talouden kasvunopeuteen mahdollisesti vasta myöhemmin?
2. Miten hyvin asukasta kohti lasketun bruttokansantuotteen kasvunopeus mittaa innovaatioiden vaikutusta? Millä muilla tavoin vaikutusta voisi mitata?
3. Miten teknologinen kehitys vaikuttaa eriarvoisuuteen Brynjolfssonin ja McAfeen mukaan? Yhdytkö heidän analyysiinsa teknologisen kehityksen ja eriarvoisuuden yhteydestä? Käytä vastauksessasi apuna luvuissa 16 ja 19 esiteltyjä aineistoja ja malleja.
4. Tämä luku käsittelee innovaatioprosessin tukemista politiikalla ja instituutioilla. Miten politiikka ja instituutiot auttavat taloutta sopeutumaan innovaatioiden seurauksiin?

21.2 Innovaatiojärjestelmät

Innovaatiotoiminta on joissain maissa ja alueilla vilkkaampaa kuin toisissa. Liki jokainen on kuullut Kalifornian Piilaaksosta. Se oli aikoinaan uneliasta maaseutua Santa Claran laakson viljavilla mailla. Aluetta ruvettiin kutsumaan Piilaaksoksi, kun sinne muutti vinhasti kasvavia tietotekniikka- ja puolijohdeyrityksiä. Myöhemmin sinne hakeutuivat innovatiiviset bioteknologiayhtiöt. Laakson keskellä sijaitsevalla 95054-postinumeroalueella yksin rekisteröitiin vuonna 2010 yhteensä 20 000 patenttia. Seudulla asuukin tuhkatiheään patenttijuristeja. Jos Piilaakso olisi valtio, se olisi pienestä koostaan (16,2 neliökilometriä) huolimatta sijoittunut sijalle 17 eniten patentteja rekisteröineiden maiden tilastossa vuonna 2010.⁸

Piilaakson uskomattomat patenttiluvut kertovat kirjatun tiedon määrästä. Kaikkea siellä tuotettua tietoa ei kuitenkaan voi merkitä muistiin ainakaan täsmällisesti. Tällaista vaikeasti kirjattavaa tietoa sanotaan hiljaiseksi tiedoksi.

Kirjatun tiedon ja hiljaisen tiedon eroa voi havainnollistaa esimerkillä. Kakkuresepti on kirjattua tietoa, koska sen voi merkitä muistiin. Reseptin lukeminen ja pilkuntarkka noudattaminen eivät kuitenkaan vielä tee mestarileipuria. Mestarileipurilla on myös hiljaista tietoa, jota ei hevin pueta sanoiksi leivontakirjan sivuille.

kirjattu tieto

Tieto, joka voidaan merkitä muistiin niin, että ulkopuolinen pystyy tulkitsemaan sen ja monistamaan sitä. Kirjattua tietoa on esimerkiksi lääkkeen kemiallinen kaava. Englanniksi codified knowledge. Katso myös: hiljainen tieto.

hiljainen tieto

Tieto, joka koostuu innovaatioprosessin osapuolten arvostelukyvystä, tietotaidosta ja muusta osaamisesta. Hiljaista tietoa ei voi merkitä muistiin täsmällisesti. Englanniksi tacit knowledge. Katso myös: kirjattu tieto.

Hiljaisen tiedon voimasta kertoo Saksan kemianteollisuuden tuho ja uusi nousu. Saksalaisten kemianyhtiöiden tehtaat purettiin kertaalleen ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja uudestaan toisen maailmansodan jälkeen. Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa sijainneet yksiköt pakkolunastettiin. Yhtiöille jäi vain avainhenkilöstönsä.

Jos kaikki modernin kemianteollisuuden pystyttämiseen tarvittava tieto olisi kirjattua, Saksalla ei olisi ollut erityisiä edellytyksiä palata alan johtavaksi maaksi. Mikä tahansa muukin maa, jonka työvoimaan kuuluu paljon luonnontieteilijöitä ja insinöörejä, olisi kyennyt samaan kirjatun tiedon varassa, kuin reseptiä lukeva kakunleipoja. Saksalaisyhtiöt ammensivat hiljaisesta tiedostaan – tietotaidosta ja kokemuksesta – ja nousivat sen ansiosta kärkipaikoille osalla markkinoista.

Myös Piilaakson maine rakentuu yhtä lailla hiljaiselle tiedolle kuin patenttisuojatulle kirjatulle tiedolle. Piilaaksoon on keskittynyt poikkeuksellisen paljon innovatiivisia yrityksiä. Keskittyminen kuvastaa sitä, miten suuri merkitys ulkoisvaikutuksilla ja julkishyödykkeillä on uuden teknologian tuotannolle ja soveltamiselle. Piilaakso ei ole pelkkä paikannimi vaan käsite, joka tarkoittaa tapaa saada innovaatioita syntymään. Piilaakso merkitsee tietynlaista innovaatiojärjestelmää.

Innovaatiojärjestelmä sisältää oikeudelliset instituutiot, jotka suojaavat kirjattua tietoa ja säätelevät hiljaisen tiedon haltijoiden siirtymistä yrityksestä toiseen. Se sisältää myös rahoitusinstituutiot, kuten pääomasijoitusrahastot, pankit ja teknologiayhtiöt, jotka rahoittavat innovaatioiden kaupallistamiseen tähtääviä hankkeita.

Innovaatiojärjestelmät ovat eri maissa erilaisia. Järjestelmät kehittyvät usein yhdessä niiden toimialojen kanssa, joihin maat erikoistuvat. Radikaali innovaatio on pääasiallinen innovaatiomuoto Yhdysvalloissa, missä työvoima siirtyy vapaasti yrityksestä toiseen ja pääomasijoitusmarkkinat ovat hyvin kehittyneet. Asteittainen innovaatio on yleisempää Saksassa, missä työntekijät sitoutuvat yrityksiin vahvemmin ja innovaatioita rahoitetaan pääsääntöisesti kertyneistä voittovaroista ja pankkien avustuksella.

kilpailukielto

Työsopimuksen lauseke, jonka estää työntekijää irtisanoutumasta siirtyäkseen kilpailijan palvelukseen. Kilpailukiellot voivat heikentää työntekijän reservaatio-optiota ja siten laskea alinta mahdollista palkkaa, jolla työnantaja pystyy pitämään työntekijän. Englanniksi non-compete contract.

Piilaakso on erikoisuus jopa Yhdysvalloissa. Vielä 1960-luvulla se oli teknologian pikkutekijä verrattuna Massachusettsin osavaltiossa Bostonin seudulla sijaitsevaan Route 128 -keskittymään, jonka valttina olivat lähellä sijaitsevat Harvardin ja MIT:n yliopistot. Route 128 erosi kuitenkin Piilaaksosta olennaisesti. Siellä yritysten tuottamaa tietoa suojeltiin muun muassa lisäämällä työsopimuksiin kilpailukieltoja, jotka kielsivät työntekijää irtisanoutumasta siirtyäkseen kilpailijan palvelukseen.

• Massachusettsin osavaltio tunnusti kilpailukiellot ja valvoi niitä. Tämä vähensi työntekijöiden liikkuvuutta yritysten välillä ja siitä seuraavaa tiedonvaihtoa.
• Kalifornian osavaltio teki päinvastoin. Se kielsi kilpailunrajoituslausekkeet lailla: ”Sopimus, joka estää osapuolta harjoittamasta laillista ammattia, kauppaa tai mitä tahansa liiketoimintaa, on – – mitätön.” Lainsäädännön ansiosta Piilaakson insinöörit kiertävät ahkerasti yrityksestä toiseen, ja uusi tieto leviää nopeasti.

Piilaakson innovaatiojärjestelmä

Miksi Piilaaksosta on tullut innovaatiokeskus? Piilaakson instituutiot ja kannustinjärjestelmät vahvistavat toisiaan ja luovat radikaalin innovaation klusterin. Notkeasti liikkuvat yrittäjät, sijoittajat ja työntekijät kohtaavat samalla pienellä alueella, ja julkinen valta ja koululaitos tukevat heidän toimintaansa.^9 10

Piilaakson innovaatiojärjestelmä muodostuu viidestä osatekijästä:

1. Innovatiiviset yritykset. Innovointi keskittyy uusia tuotteita tai menetelmiä kehittäviin kasvuyhtiöihin eli startupeihin. Markkinoilta jo saatavia tavaroita ja palveluita valmistavilla yrityksillä on pienempi merkitys.
2. Muut innovaatioinstituutiot. Kaksi seudun yliopistoa, Kalifornian osavaltionyliopiston Berkeleyn-kampus ja yksityinen Stanfordin yliopisto, ovat tehneet yritysyhteistyötä innovaatioiden kaupallistamiseksi 1900-luvun alusta lähtien. Stanford ja eräät suuryhtiöt, muun muassa General Electric, IBM ja Hewlett-Packard, perustivat yliopiston yhteyteen teollisuuspuiston vuonna 1951. Piilaaksossa akateemiset, julkiset ja yksityiset tutkimuslaitokset sijaitsevat rinnakkain. Vähittäiskauppajätti WalMartillakin on siellä kehittämiskeskus.
3. Valtio. Valtio alkoi toisen maailmansodan alla rahoittaa seudun yliopistojen ja yritysten elektroniikan ja suurenergiafysiikan tutkimusta, joka palveli sotilaallisia päämääriä. Valtion pysyi tärkeänä toimijana kylmän sodan vuosina toisen maailmansodan lopusta 1990-luvulle saakka, jolloin Piilaakson suurin työnantaja oli sotilasteknologia- ja ilmailuyhtiö Lockheed Missiles and Space. Vuonna 1980 Yhdysvallat sääti Bayh–Dole-lain, joka salli yliopistojen hakea omistusoikeutta tutkimustuloksiinsa ja kaupallistaa ne silloinkin, jos liittovaltio oli rahoittanut tutkimusta. Se houkutteli mukaan yksityisiä sijoittajia.
4. Sosiaaliset normit. Piilaakson sarjayrittäjäkulttuuri kumpuaa sosiaalisesta normista, jonka mukaan suuren tuoton vuoksi pitää ottaa suuria riskejä. Jotkut uskovat normin periytyvän 1800-luvun alun kultaryntäyksessä Kaliforniaan saapuneilta keinottelijoilta. Jos innovaattori epäonnistuu, hän voi aina keksiä uuden idean ja aloittaa alusta. Konkurssit ovat yleisiä, ja työntekijät vaihtavat muistakin syistä työpaikkaa vilkkaasti. Näin hiljainen tieto leviää yrityksestä toiseen. Eräiden tulkintojen mukaan tällainen suunnittelematon yritysten välinen tiedonvaihto on ollut Piilaakson ratkaiseva menestystekijä.
5. Rahoitus. Varhaisen vaiheen kasvuyrittäjät ”pitchaavat” projektejaan eli yrittävät myydä niitä pääomasijoittajille. Jos pääomasijoittaja vakuuttuu, se lähtee yritykseen merkittäväksi omistajaksi yleensä vuoden–puolentoista ajaksi. Sijoittajan tavoitteena on sen jälkeen irtautua eli myydä osuutensa hyvällä voitolla. Se vaatii, että yritys kasvaa nopeasti. Startup-yhtiöiden rahoitusmalli on kiivas sykli, jossa ne ensin pitchaavat uutta liikeideaansa pääomasijoittajille kaupallistaakseen keksintönsä. Sen jälkeen ne värväävät tekijät ydintehtäviin (usein heidän ansionsa kytketään yrityksen tulevaan myyntihintaan), kasvattavat markkinaosuuttaan ja keräävät sijoittajilta lisää käteistä. Startupin perustajat, pääomasijoittajat ja työntekijät tietävät hyvin, että yritys todennäköisesti epäonnistuu. Silti sijoittajat saavat kasvuyrityksistä hyötyä, koska muutamakin menestyjä tuottaa niin paljon, että se kattaa monta tappiollista sijoitusta.

Saksan innovaatiojärjestelmä

Yhdysvalloissa innovaatioita tuottavat eniten ne toimialat, joiden patenteissa on taajaan viittauksia tutkimusartikkeleihin. Se on eräs radikaalin innovaation merkki. Saksan väkivahva vientiteollisuus edustaa toisenlaista innovointitapaa, jossa korostuu asteittainen innovaatio. Se perustuu yleensä hiljaiseen tietoon: patenteissa viitataan tutkimusartikkeleihin paljon harvemmin. Verkostot ovat Saksan innovaatiojärjestelmässä yhtä olennaisia kuin Piilaaksossa mutta toisenlaisia. Innovointi keskittyy Saksassakin tietyille alueille, kuten maan lounaisosaan Münchenin ja Stuttgartin seuduille.

Saksan innovaatiojärjestelmää voi myös luonnehtia viiden osatekijän avulla:

Lue lisää Peter A. Hallin ja David Soskicen teoksen Varieties of Capitalism: The Institutional Foundations of Comparative Advantage johdantokappaleesta (2001, New York, NY: Oxford University Press).

1. Innovatiiviset yritykset. Asteittaiset innovaatiot keskittyvät kauan toimineisiin keskisuuriin ja suuriin yrityksiin. Ne perustuvat pitkäkestoisiin yhteistyösuhteisiin työntekijöiden ja työnantajien välillä, yritysten ja pankkien välillä sekä tuotanto-, omistus- ja määräysvaltasitein toisiinsa kytkeytyvien yritysten välillä. Uuden teknologian kehityksessä yrityksen on ratkaistava monta koordinaatiopulmaa. Siinä auttavat yhteistyö- ja kilpailusuhteet työntekijöiden, muiden yritysten ja pankkien kanssa.
2. Valtio. Valtio tukee uusien osaajien koulutusta osin julkisrahoitteisessa oppisopimuskoulutusjärjestelmässä, jota valvovat teollisuusjärjestöt. Järjestelmä keventää yritysten koulutuskustannuksia ja takaa koulutuksen laadun. Opiskelijat kantavat osan kustannuksista, koska heille maksetaan vain pientä palkkaa. Saksan suuriin yrityksiin kuuluu pakollisena toimielimenä työntekijäneuvosto, jonka vaalilla valitut jäsenet edustavat työntekijöitä neuvotteluissa johdon kanssa. Työntekijäneuvosto suunnittelee johdon apuna keinoja, joilla molemminpuoliset hyödyt voi toteuttaa mahdollisimman pitkälti ja jakaa hyväksyttävästi.
3. Innovaatioiden tekijät. Tuote- ja prosessi-innovaatiot vaativat osaavaa työvoimaa. Nuoret eivät sitoudu monivuotiseen oppisopimuskoulutukseen pienellä palkalla, elleivät he voi luottaa saavansa sen jälkeen pysyvää, hyväpalkkaista työpaikkaa. Työntekijät eivät liioin osallistu työtä mahdollisesti vähentävään innovaatiotoimintaan, jos he pelkäävät työttömyyttä. Saksan oppisopimuskoulutusjärjestelmässä nämä ongelmat on huomioitu erilaisin tavoin. Valtio tukee ja rahoittaa laadukkaita oppisopimuspaikkoja. Koulutusohjelmilla on myös sertifikaatit, jotka takaavat opiskelijan taitojen arvon harjoitteluyrityksen ulkopuolella. Se parantaa opiskelijan reservaatio-optiota, jos työsuhde lakkaa, ja auttaa pitämään palkkatasoa yllä työsuhteen aikana.
4. Sosiaaliset normit. Asteittainen innovaatio vaatii teollisuudenalojen yhteisiä standardeja, jotka helpottavat teknologian siirtoa. Teknologian siirto edellyttää myös kestäviä yritysten välisiä suhteita ja ristiinomistusta. Pitkien työsopimusten Saksassa työntekijät eivät vaihda työpaikkaa yhtä usein kuin Piilaaksossa, joten teknologian siirtyminen työntekijöiden mukana on harvinaista. Yritykset eivät myöskään nappaa toistensa monta vuotta kouluttamia työntekijöitä, vaikka ne muuten kilpailevat tiukasti keskenään. Se johtuu vahvoista yhteisistä normeista, jotka eivät perustu mihinkään lakiin.
5. Rahoitus. Saksan suuryhtiöiden omistusrakenne on aivan erilainen kuin Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa. Näissä maissa yrityksiä on helppoa vallata, ja uusi päättäjä voi nopeasti siirtää yrityksen omaisuuden uuteen käyttöön. Saksassa omistus on paljon keskittyneempää ja yritysten valtaaminen vastoin johdon tahtoa käytännössä mahdotonta. Sen ansiosta yritykset voivat kehittää teknologiaa pitkäjänteisesti yhteistyössä, ja teollisuudenalojen on helpompaa sopia yhteisistä standardeista. Yritykset rahoittavat innovaatiotoimintaansa kertyneillä voittovaroilla – niillä, joita ei jaeta osinkoina omistajille – sekä pankkilainoilla. Pitkäkestoiset rahoitusjärjestelyt tuovat turvaa opiskelijoille, jotka panostavat yrityssidonnaisten taitojen opetteluun, sekä muille yrityksille, jotka investoivat toisten tuotteisiin kytkeytyvään teknologiaan.

Piilaakson ja Saksan järjestelmät ovat puntarissa kuvion 21.5 taulukossa. Molemmat ovat menestyneet omalla tavallaan. Piilaakson yrityksillä on johtoasema nykyajan yleiskäyttöisessä teknologiassa, digitaalitekniikassa. Saksan omaleimaisen innovaatiojärjestelmän yritykset ovat pystyneet turvaamaan hyväpalkkaiset teollisuustyöpaikat paljon paremmin kuin Yhdysvalloissa tai muissa maissa Itä-Aasian ulkopuolella.

Innovaatiojärjestelmien taloustiedettä

Innovaatiot voivat osaltaan nostaa elintasoa, koska ne tuovat kuluttajien saataville uusia tuotteita ja laskevat saatavilla olevien tuotteiden kustannuksia. Silti monen maan innovaatiotoiminnassa on parantamisen varaa. Taloustieteilijä Lisa Cook Michiganin osavaltion yliopistosta kysyy, miksei Venäjän siirtyminen kapitalismiin 1990-luvulla käynnistänyt innovaatioaaltoa. Cook on selvittänyt afrikanamerikkalaisten keksijöiden 1800-luvun lopun keksintöjä, kuten kaasunaamareita, liikennevaloja ja hehkulampputeknologiaa, ja tutkinut, miten innovaatioryöppy tyrehtyi rasististen hyökkäysten ja joukkoväkivallan takia. Cookin havainnot innovaatioille otollisista poliittisista ja taloudellisista olosuhteista valottavat sitä, miksi innovaatiotoiminnan laajuudessa on eri puolilla maailmaa valtavia eroja.

On havainnollista verrata kapitalististen talouksien innovaatiotahtia Neuvostoliiton ja itäblokin suunnitelmatalouksiin. Erään koosteen mukaan vuosina 1917–1998 syntyi sotateollisuuden ulkopuolella 111 merkittävää tuote- ja prosessi-innovaatiota, joista vain yksi (synteettinen kumi) oli peräisin itäblokin maista. Tutkimusten mukaan eräs keskusjohdetun neuvostotalouden romahdusta vauhdittanut tekijä oli se, ettei kommunistinen puolue kyennyt tarjoamaan kansalaisille kuluttajatavarainnovaatioita. Se rapautti hallinnon oikeutuksen.¹¹

Piilaakson ja Saksan menestyneitä kapitalistisia innovaatiojärjestelmiä yhdistää kaksi seikkaa:

• Innovaatiojärjestelmä ei lepää yksilöiden luovuuden varassa. Yritykset ja keksijät toimivat suhdeverkostossa, johon kuuluvat myös omistajat, työntekijät, julkinen valta ja rahoituslähteet. Alueilla, joilta tukiverkostot puuttuvat, syntyy vähemmän innovaatioita.
• Näkymättömän käden rinnalla työskentelee julkisen vallan auttava käsi. Menestyksekkäissä innovaatiojärjestelmissä voittoa tavoittelevat yksilöt ja yritykset kilpailevat keskenään ja lisäksi julkinen valta osallistuu innovaatiotoimintaan, Piilaaksossa puolustushankintojen ja Saksassa työntekijöiden koulutuksen välityksellä.

Seuraavissa alaluvuissa syvennymme kolmeen keksintöjen ja innovaatioiden piirteeseen, jotka vaikeuttavat innovaatiopolitiikkaa ja Piilaakson tai Saksan kaltaisten innovaatiojärjestelmien monistamista muualle.

ulkoisvaikutus

Tuotannon, kulutuksen tai muun taloudellisen päätöksen ulkopuolisiin kohdistuva positiivinen tai negatiivinen vaikutus, jonka aiheuttamasta edusta tai vastuusta ei ole sovittu sopimuksessa. Nimitys viittaa sopimuksen ulkopuoliseen vaikutukseen. Englanniksi external effect tai externality. Katso myös: epätäydellinen sopimus, markkinoiden epäonnistuminen, positiivinen ulkoisvaikutus, negatiivinen ulkoisvaikutus.

julkishyödyke

Hyödyke, jonka kulutus ei vähennä muiden mahdollisuuksia sen kuluttamiseen. Englanniksi public good. Katso myös: kerhohyödyke.

skaalaedut

Skaalaetuja eli mittakaavahyötyjä saadaan, kun tuotantoprosessin panosten kaksinkertaistaminen kasvattaa tuotoksen yli kaksinkertaiseksi. Yrityksen keskimääräisten kustannusten pitkän aikavälin kehitys riippuu tuotannon skaalatuotoista ja siitä, miten mittakaava vaikuttaa yrityksen panoksista maksamiin hintoihin. Englanniksi economies of scale. Synonyymi: kasvavat skaalatuotot. Katso myös: negatiiviset skaalaedut.

• Ulkoisvaikutukset ja innovaatioiden tekijöiden koordinaatiopulma. Yhden yrityksen keksintö vaikuttaa lähes aina muiden yritysten innovaatioprosessiinsa tekemien investointien arvoon joko myönteisesti tai kielteisesti. Jos yrityksen omistajia kiinnostaa vain oma voittonsa, he eivät huomioi päätöksissään näitä ulkoisvaikutuksia.
• Julkishyödykkeet. Innovoinnin voi ymmärtää uuden tiedon tuotannoksi, jossa käytetään panoksina aiempaa tietoa ja luovuutta. Tieto on useimmissa muodoissaan kulumaton hyödyke: uudet tiedon käyttäjät eivät vähennä aiempien käyttäjien mahdollisuuksia käyttää samaa tietoa. Toisin sanoen innovaatioprosessi tuottaa julkishyödykkeistä lisää julkishyödykkeitä.
• Skaalaedut ja voittaja vie kaiken -kilpailu. Tietotaloudessa koko on valttia. Tavaroiden ja palveluiden tuotannon keskikustannukset laskevat, kun tuotantomäärä kasvaa. Sen vuoksi markkinoille ensin ehtinyt yritys pystyy usein valtaamaan markkinat kokonaan ainakin joksikin aikaa.

Luvussa 12 luokittelimme nämä kolme ilmiötä esimerkeiksi toimimattomista markkinoista. Jos innovaatioprosessia ohjaa vain markkinakilpailu, se ei yleensä johda tehokkaaseen tulemaan. Nämä innovaatioiden ominaisuudet ovat ongelmallisia myös valtioille, jotka koettavat korjata toimimattomia markkinoita. Valtiolla ei välttämättä ole riittävästi tietoa tai motivaatiota toimivan politiikan suunnitteluun.

Tarkastelemme seuraavaksi ulkoisvaikutuksia ja koordinaatiopulmaa yksinkertaistetulla mallilla, jossa kaksi yritystä harkitsee innovaatioinvestointeja ja valtio voi tukea innovaatioprosessia.

Harjoitus 21.3 Innovaatiojärjestelmät vertailussa

Tässä alaluvussa vertasimme Piilaakson ja Saksan innovaatiojärjestelmiä.

Kumpi malli pääsisi todennäköisemmin käyttöön asuinmaassasi tai -alueellasi tai toimisi siellä paremmin? Perustele näkemyksesi. (Jos asut Saksassa, toimisiko Piilaakson järjestelmä siellä? Jos asut Kaliforniassa, toimisiko Saksan järjestelmä siellä?)

21.3 Ulkoisvaikutukset: komplementit, substituutit ja koordinaatio

komplementit

Hyödykkeet ovat komplementit, jos toisen hyödykkeen hinnannousu johtaa toisen hyödykkeen kysynnän vähentymiseen. Englanniksi complements. Katso myös: substituutit.

substituutit

Hyödykkeet ovat substituutit, jos toisen hyödykkeen hinnannousu johtaa toisen hyödykkeen kysynnän kasvuun. Englanniksi substitutes. Katso myös: komplementit.

Yhden yrityksen suunnittelemat innovaatiot tavallisesti joko vähentävät tai lisäävät muiden yritysten voittoja ja vaikuttavat siksi niiden innovointipäätöksiin. Kuvitellaan kaksi yritystä, jotka molemmat suunnittelevat innovaatiota.

• Yritysten innovaatiot ovat komplementteja. Toisen yrityksen innovaatio on arvokkaampi, jos toisenkin yrityksen innovaatio on saatavilla. Komplementteja ovat esimerkiksi säilyketölkit ja tölkinavaaja. Säilyketölkin keksi brittikauppias Peter Durand vuonna 1810, ja ensimmäinen säilyketehdas avattiin vuonna 1813. Tölkit olivat kuitenkin hankalia avata, ja ne yleistyivät kotitalouksissa vasta vuoden 1858 jälkeen, kun Ezra Warner oli keksinyt yksinkertaisen tölkinavaajan.
• Yritysten innovaatiot ovat substituutteja. Innovaatiot ovat arvokkaita yksittäin, mutta niiden arvo vähenee, jos toinen innovaatio on jo saatavilla. Substituutteja olivat esimerkiksi 1980-luvun keskenään kilpailevat videostandardit, JVC-yhtiön VHS ja Sonyn Betamax. Kumpikin tekniikka toimi vain sille suunnitellussa nauhurissa, mistä sukeutui formaattisota. Sekä VHS että Betamax olisivat yksin sopineet videoformaatiksi erinomaisesti, mutta kun molemmat olivat markkinoilla yhtaikaa, se johti kalliiseen kilpailuun.

Innovoinnin ongelmat ovat komplementtien ja substituuttien tapauksessa tyystin erilaisia, ja koordinaatiopulman ratkaisu vaatii poliittista ohjailua tai yksityistä yhteistyötä.

• Jos innovaatiot ovat komplementteja, ne saattavat jäädä tekemättä, vaikka ne hyödyttäisivät yhteiskuntaa ja olisivat tekijöilleen kannattavia, jos molemmat toteutuisivat.
• Jos innovaatiot ovat substituutteja, ne saattavat toteutua molemmat, vaikka yhteiskunta saisi suuremman hyödyn ja innovaation tehnyt yritys yltäisi parempaan kannattavuuteen, jos vain jompikumpi toteutuisi. Substituuttien kilpailusta voi seurata raskaita kustannuksia molemmille innovoijille.

Kahden potentiaalisen innovoijayrityksen strategisia päätöstilanteita voi tutkia peliteorian välinein. Näin nähdään, mistä komplementti- ja substituuttiongelmat johtuvat ja mikä niistä tekee vaikeita ratkaista. Kertaa halutessasi peliteorian perusteet luvusta 4.

Innovaatiot komplementteja

Plugcar ja Netflex ovat kuvitteellisia yrityksiä. Plugcar suunnittelee uudenlaista sähköautoa. Netflex harkitsee investointia liikkuvien akunvaihtoasemien verkostoon. Plugcarin innovaatio on arvokkaampi, jos myös Netflexin innovaatio on saatavilla, ja sama pätee kääntäen. Innovaatiot ovat komplementteja.

Plugcar ja Netflex tekevät innovointipäätöksensä toisistaan riippumattomasti mutta tietävät, että mahdollisia skenaarioita on neljä ja että voitot ja tappiot riippuvat skenaariosta. Skenaariot on koottu alla olevaan tulosmatriisiin. Plugcar on rivipelaaja, joten sen tulos on aina ruudun ensimmäinen numero. Netflex on sarakepelaaja, ja sen tulos on ruudun jälkimmäinen numero. Positiivinen luku tarkoittaa voittoa ja negatiivinen tappiota.

Olet nyt Plugcarin omistaja. Jos et ryhdy innovaatioprojektiin, tuloksesi on nolla riippumatta siitä, mitä Netflex tekee. Jos tietäisit, ettei Netflex tuo latausjärjestelmäänsä markkinoille, et varmasti lähtisi hankkeeseen. Entä jos Netflex päättää innovoida? Jos sinäkin innovoit, saat yhden yksikön voittoa. Otat kuitenkin myös riskin puolen yksikön tappiosta, jos Netflex ei innovoi.

Tässä tilanteessa päätät ehkä käyttää varasi johonkin varmempaan, ellet pidä lähestulkoon varmana, että Netflex saa innovaationsa markkinoille. Jos Netflexissä ajatellaan samoin, kumpikaan yhtiö ei investoi innovointiin, vaikka molemmat olisivat voineet saada voittoa.

Innovaatiot substituutteja

Substituuttien suhde on päinvastainen kuin komplementtien. Jo mainitsemamme videoformaattisota on hyvä esimerkki. Markkinoille tuli 1980-luvulla kaksi kilpailevaa videostandardia, Victor Company of Japan -yhtiön (JVC) kehittämä video home system VHS sekä Sonyn Betamax. Kumpikin formaatti toimi vain sille tarkoitetussa nauhurissa. Se merkitsi, että kummankin yhtiön kannatti havitella omalle formaatilleen valta-asemaa.

Tarkastellaan tilannetta peliteoreettisesti kahden kuvitteellisen yrityksen avulla. Yritysten tulosmatriisi on alla. Rivipelaaja on nimeltään JVC ja sarakepelaaja Sony. Ruudun ensimmäinen luku on rivipelaajan tulos.

Jos Sony on varma, että JVC innovoi, sillä on edessään kallis kamppailu johtoasemasta. Toiseksi jääminen merkitsisi suuria tappioita. Vasemman yläkulman ruudussa molempien tulos on negatiivinen. Kilpailun voittaminen ja siitä saatavat epävarmat tuotot eivät kata uuden tuotteen kehittämisen ja markkinaosuustaistelun kustannuksia. Jos kuitenkin Sony tietää, ettei JVC innovoi, tai jos se luottaa voittavansa markkinakamppailun kohtuullisin kustannuksin, Sonyn kannattaa ehdottomasti innovoida, koska silloin se korjaa koko potin ja JVC jää tappiolle.

Peliteoreettinen tarkastelu viittaa siihen, ettei komplementaarisiin ideoihin perustuvia innovaatioita välttämättä tehdä yhteiskunnan näkökulmasta tarpeeksi. Toistensa substituutteina toimivia innovaatioita taas tehdään mahdollisesti liikaa.

Politiikan tehtävä

Innovaatiot komplementteja

Jos kuvion 21.6 tulosmatriisi olisi yleisesti tiedossa, viisas päättäjä toteaisi, että yhteiskunnalle paras tulema on vasemman yläkulman ruutu (molemmat innovoivat). Valtio voisi tukea komplementtien kehittäjiä ja varmistaa, että niiden kannattaa innovoida riippumatta toistensa toimista. Ehkä vielä järkevämpää olisi kannustaa yrityksiä yhteistyöhön innovaatioprosessissa. Jos liiketoimintapäätösten yhteensovittaminen on kielletty kilpailulaissa tai muussa lainsäädännössä, valtio voisi antaa yrityksille poikkeusluvan innovoida yhteistyössä joutumatta oikeuteen.

Yksinkertaisessa mallissa innovaatioiden poliittinen ohjailu vaikuttaa helpolta, mutta todellisuudessa se on vaikeaa. Mahdollisia innovaation tekijöitä on todennäköisesti enemmän kuin kaksi ja kilpailevia sähköauto- ja latausjärjestelmäsuunnitelmia yhtä paljon. Valtio joutuisi valitsemaan yhteistyöhön pääsevät yritykset ja päättämään yhteistyön ehdoista. Se houkuttelisi yrityksiä käyttämään resursseja vaikuttaakseen poliitikkoihin eli lobbaamiseen. Niinpä politiikka ei välttämättä saavuta yhteiskunnalle edullista tulemaa monestakaan syystä. Perehdymme politiikan haasteisiin luvussa 22.

Eräs ratkaisukeino voisi olla yksityinen vuorovaikutus. Jos yrityksillä on parempaa tietoa kuin julkisella valllalla, ne voivat sopia asioista yksityisesti. Se vastaa yksityisten taloustoimijoiden neuvotteluja, jotka mainitsimme luvussa 12 vaihtoehdoksi tuholaismyrkkyjä vähentävälle sääntelylle.

Lupaavia, toistensa komplementteina toimivia innovaatioita kehittävät yritykset voivat myös fuusioitua eli yhdistyä keskenään. Silloin innovaatiopäätösten koordinoiminen muuttuu yrityksen sisäiseksi tehtäväksi.

Innovaatiot substituutteja

Kuvion 21.7 kaltaiset substituutteina toimivat innovaatiot asettavat nekin haasteen politiikalle. Kilpailevia substituutteja voi olla jonoksi asti: videoformaattisodan alkumetreillä Betamax ja VHS eivät suinkaan olleet ainoat tarjokkaat. Julkisella vallalla ei välttämättä ole innovaatioista tarvittavaa tietoa. Yritykset voivat myös pyrkiä vaikuttamaan politiikan päättäjiin.

Joskus yhden yrityksen teknologia päätyy voitolle, kuten myöhemmin tässä luvussa näemme. Videoformaattisodassa Betamax jäi lopulta alakynteen ja näivettyi, VHS:stä taas tuli kotivideonauhurien standarditekniikka. Joskus saman toimialan yritykset ottavat käyttöön yhteisiä standardeja, koska yhdenmukaisuus kasvattaa markkinoita ja hyödyttää kaikkia yrityksiä. Esimerkiksi merenkulkuala on määrittänyt rahtikonteille kokostandardin. Se on tehostanut satamien toimintaa ja satamanosturien käyttöä ja mahdollistanut siten skaalaedut.

Usein mukaan tarvitaan julkinen toimija, joka kokoaa toimialan yritykset sopimaan tekniikkastandardeista. Standardityötä johtavat usein kansainväliset elimet, kuten televiestintäalan yhteistyöjärjestö International Telecommunications Union tai Euroopan komissio. Euroopan unioni kätilöi 1980- ja 1990-luvuilla matkapuhelinyhtiöiden sopimuksen GSM-standardista. Se vauhditti Euroopan matkapuhelinmarkkinoiden kasvua, josta hyötyivät niin laitevalmistajat kuin verkkoyhtiöt. Kuluttajille se merkitsi helppoja kännykkäpuheluita verkosta toiseen alati laskevaan hintaan.

Harjoitus 21.4 Komplementit

1. Anna esimerkkejä innovaatioista, jotka toimivat toistensa komplementteina tai substituutteina.
2. Katso kuvion 21.6 matriisia. Millä todennäköisyydellä toisen yrityksen pitäisi päättää innovoida, jotta toisenkin yrityksen olisi kannattavaa innovoida? Perustele. (Vihje: Vertaa toimien odotettuja tuloksia toisen yrityksen näkökulmasta, kun toinen yritys päättää innovoida todennäköisyydellä x. Millä todennäköisyyden vaihteluvälillä innovoinnista odotettavissa oleva tulos olisi parempi?)

Harjoitus 21.5 Substituutit ja komplementit

1. Katso uudelleen peliteorialuvun kuviota 4.16a. Pelaajat Bettina ja Astrid ovat ohjelmoijia, joiden pitää valita yhteisprojektinsa ohjelmointikieleksi C++ tai Java. Vertaile pelin strategioita, tuloksia ja optimaalista tulemaa Sonyn ja JVC:n koordinaatiopeliin. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä peleillä on?
2. Millä todennäköisyydellä kuvion 21.7 toisen yrityksen pitäisi jättää innovoimatta, jotta innovointi olisi toiselle yritykselle kannattavaa?

Oletetaan, että kuvioiden 21.6 ja 21.7 pelaajat tekevätkin päätöksensä vuorotellen eivätkä yhtä aikaa. Substituuttipelissä JVC kehittää tuotteensa ja tuo sen markkinoille, tai Sony on muuten varma, että niin tapahtuu. Komplementtipelissä Plugcar vakuuttaa Netflexin siitä, että uusi sähköauto on tulossa markkinoille.

3. Millaiseen tulemaan pelit päätyvät, jos yritykset tekevät päätöksensä vuorotellen?

21.4 Skaalaedut ja markkinoiden valtaaminen

Innovaatiossa on kysymys uuden tiedon kehittämisestä ja hyödyntämisestä. Tieto on poikkeuksellinen hyödyke kahdessa mielessä. Se on julkishyödyke – yhden käyttäjän kulutus ei vähennä muiden saatavilla olevaa tietoa – ja sen tuotantoon ja käyttöön liittyy poikkeuksellisen nopeasti kasvavia skaalaetuja. Käsittelimme tietoa julkishyödykkeenä luvussa 12. Tässä alaluvussa kuvaamme skaalaetujen syntytapoja tietoon perustuvissa innovaatioissa.

Tarjontapuoli: ensimmäisen yksikön tuotantokustannukset ja skaalaedut

ensimmäisen yksikön tuotantokustannukset

Tietoon perustuvan tavaran tai palvelun kiinteät tuotantokustannukset. Englanniksi first copy costs.

Uuden tiedon ensimmäinen yksikkö on kallis tuottaa, mutta sen jälkeen tiedon levittäminen on lähestulkoon ilmaista. Tiedon tuotanto ja jakelu poikkeaa talouden muista osa-alueista juuri siksi, että ensimmäisen yksikön tuotantokustannukset ovat niin suuret verrattuina lisäyksiköiden kustannuksiin (muuttuviin kustannuksiin tai rajakustannuksiin).

• Thriller-albumi. Michael Jacksonin Thriller vuodelta 1982 on maailman myydyin musiikkilevy. Levyn tuotantokustannukset olivat 750 000 dollaria; vuoden 2015 dollareissa summa olisi suunnilleen kaksinkertainen. Albumin monistaminen CD-levylle maksaa alle euron kappaleelta. Digitaalisen musiikkitiedoston kustannus ei ole sitäkään vähää. CD-levyn myyntihinta on noin 10 dollaria, digitaalisen albumin lataus maksaa saman verran. Myös aloittelevan yhtyeen pienimuotoisesti tuotettu levy maksaa ensimmäisen kappaleen tuotantokustannuksina vähintään 10 000 dollaria, mutta rajakustannus on CD-levyille noin dollarin ja musiikkitiedostoille nolla.
• Oppikirjat. Uuden, tasokkaan oppikirjan tuottaminen maksaa Yhdysvalloissa 1–2 miljoonaa dollaria, kun kirjoittajien, taittajien, toimittajien ja muiden tekijöiden korvaukset lasketaan yhteen. Ensimmäisen kappaleen tuotantokustannukset ovat siis 1–2 miljoonaa. Paljon myyvän kirjan tuotanto- ja jakelukustannukset (painatus, varastointi ja kuljetukset) ovat noin 12 dollaria niteeltä. Se on oppikirjan rajakustannus. Kaikki maailman opiskelijat tietävät, että kirjakaupassa peruskurssien oppikirjojen hinta on yleensä noin kymmenkertainen.
• Tähtien sota -elokuvasarjan seitsemäs osa. Elokuva The Force Awakens tuli teattereihin vuonna 2015. Sen tuotantobudjetti oli 200 miljoonaa dollaria. Vuonna 2011 julkaistun Tähtien sota -tietokonepelin kehitystyö maksoi 150–200 miljoonaa dollaria. Summat eivät sisällä mainontaa ja muita markkinointikustannuksia, jotka oikeastaan kuuluvat ensimmäisen yksikön kustannuksiin ja saattavat paisua tuotantokustannuksia suuremmiksi. Elokuvien jakelu ei nykyään maksa juuri mitään, koska elokuvat toimitetaan teattereihin digitaalisessa muodossa. DVD-levyllä myytävien elokuvien ja pelien rajakustannus on samaa luokkaa kuin CD-levyllä, digitaalisen latauksen rajakustannus on nolla.
• Uudet lääkkeet. Yhdysvalloissa vuonna 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan uuden lääkkeen ensimmäisen yksikön tuotantokustannukset ovat keskimäärin 403 miljoonaa dollaria. Tästä syystä patenttisuojatut lääkkeet ovat monin verroin kalliimpia kuin ne, joiden patentti on rauennut ja kehittäjän tilapäinen monopoli päättynyt niin, että muut tuottajat voivat kilpailla kehittäjän kanssa. Hyvä esimerkki on omepratsoli-niminen lääkeaine, jota määrätään usein ruuansulatusvaivoihin. Se patentoitiin ja tuotiin markkinoille vuonna 1989 Prilosec-tuotenimellä. Omepratsolin patentti raukesi Yhdysvalloissa vuonna 2001. Kaksi vuotta myöhemmin 124 dollarin hintaisen Prilosec-pakkauksen rinnalla oli saatavilla tuotemerkitöntä omepratsolivalmistetta, joka maksoi samalta määrältä 24 dollaria.¹²

Tarkastelimme yrityksen hinnanasetantaa ja tuotantomääräpäätöstä luvussa 7. Kuvioon 21.8 on piirretty tietovaltaista hyödykettä tuottavan yrityksen eri kustannuskäyrät. Luvut ovat mielivaltaisia, ja todellisuudessa ensimmäisen yksikön tuotantokustannukset ovat rajakustannuksiin verrattuina vielä suuremmat. Pystyakselin asteikolta on silti jätetty arvoja pois, jotta se mahtuisi kuvioon.

• Kokonaiskustannukset. Käyrän alkupiste on ensimmäisen yksikön tuotantokustannusten kohdalla. Käyrä ei nouse paljonkaan tuotannon kasvaessa.
• Rajakustannukset (MC). Vakioisia rajakustannuksia kuvaa matalalla kulkeva suora.
• Keskikustannukset (AC). Käyrä sisältää taloudellisen voiton sekä ensimmäisen yksikön tuotantokustannukset. Se laskee määrän kasvaessa, koska ensimmäisen yksikön kustannukset jakautuvat suuremmalle yksikkömäärälle.
• MC < AC. Rajakustannus on keskikustannusta pienempi kaikilla tuotettujen yksiköiden arvoilla.

Tietovaltaista hyödykettä tuottavan yrityksen on katettava ensimmäisen yksikön tuotantokustannukset päästäkseen taloudelliseen voittoon. Se tarkoittaa, että hinnan on oltava vähintään yhtä suuri kuin keskikustannusten. Tästä seuraa, että hinta on rajakustannusta korkeampi.

Tietovaltaisten hyödykkeiden tuotantoa ei voi kuvata luvun 8 kilpailullisten markkinoiden mallilla, jossa hinta on yhtä suuri kuin rajakustannukset (P = MC). Sen sijaan on käytettävä luvun 7 hinnanasettajayrityksen mallia. Luvussa 7 oletus P > MC johtui kilpailun puutteesta. Tietovaltaisten hyödykkeiden tuotannossa se on väistämätön seuraus ensimmäisen yksikön korkeista tuotantokustannuksista. Hinta ei voi kilpailussakaan laskea rajakustannusten tasolle, vaikka kilpailijoita olisi kuinka paljon.

Totesimme jo, että ilman innovaatioita suojaavia immateriaalioikeuksia kilpailijat alkavat jäljitellä innovaatiota, ja ajan mittaan paremman teknologian tai uuden tuotteen ensiksi käyttöön ottaneiden yritysten innovaatiotuotot laskevat nollaan (katso myös luvut 1 ja 2). Tällä tavalla uusi teknologia leviää ja laskee hintoja. Sama prosessi toimii aloilla, joilla ensimmäisen yksikön tuotantokustannukset ovat suuret. Muut yritykset jäljittelevät innovaation tekijää, kunnes taloudellinen voitto eli ylituotto on supistunut olemattomiin ja hyödykkeen hinta kattaa keskimääräiset tuotantokustannukset (jotka sisältävät ensimmäisen yksikön tuotantokustannukset ja tuotannossa käytettyjen investointihyödykkeiden vaihtoehtoiskustannukset). Tällöin hinnan on kuitenkin oltava vähintään keskikustannusten suuruinen, koska ensimmäisen yksikön kustannukset ovat niin suuret (katso kuvio 21.8). Eri tapaukset on koottu kuvion 21.9 taulukkoon.

Kysyntäpuoli: skaalaetuja verkostovaikutuksesta

verkostoulkoisvaikutukset

Henkilön toimista toiselle aiheutuva ulkoisvaikutus, joka johtuu siitä, että henkilöt kuuluvat samaan verkostoon. Englanniksi network economies of scale. Katso myös: ulkoisvaikutus.

Monien tiedon muotojen arvo kasvaa, kun tieto saa lisää käyttäjiä. Käyttäjien hyöty kasvaa käyttäjäverkoston kasvaessa. Kysyntäpuolen kasvavia tuottoja kutsutaan sen vuoksi verkostoulkoisvaikutuksiksi. Ulkoisvaikutus syntyy siitä, että kun verkostoon liittyy uusi käyttäjä, kaikki muutkin hyötyvät.

Verkostoulkoisvaikutus liittyy esimerkiksi kieliin. Englannin kieltä opiskelee nykyään yli miljardi henkilöä. Heitä on yli kolme kertaa niin paljon kuin englantia äidinkielenään puhuvia. Englannin kielelle on kysyntää yksinkertaisesti siksi, että sitä puhuu niin moni muukin niin monessa maassa; kielenä se ei ole mitenkään ylivertainen muihin nähden eikä erityisen helppo oppia (kuten varmasti tiedät). Mandariinikiinaa ja espanjaa äidinkielenään puhuvia on maailmassa paljon enemmän, hindin ja arabin puhujiakin lähes yhtä monta, mutta näitä kieliä ei käytetä kansainvälisessä viestinnässä yhtä paljon.

Pelikonsolista on käyttäjälleen enemmän iloa, jos samanmerkkisen konsolin omistajia on paljon, koska silloin konsolille kehitetään enemmän pelejä. Luottokortin hyöty kasvaa, jos samaa korttia käyttää moni muukin, koska silloin kortti kelpaa maksuvälineeksi monessa liikkeessä.

Kääntäen: oletko koskaan tullut miettineeksi, kuka osti ensimmäisen puhelimen ja mitä ihmettä varten? Tai mitä teki ensimmäisen faksilaitteen ostaja hankinnallaan?

Faksiteknologian – jonka avulla voi ottaa asiakirjoista kuvia ja lähettää ne puhelinyhteyttä pitkin – patentoi vuonna 1843 Alexander Bain. Hänen piti tosin käyttää innovaatiotaan lennätinlinjan avulla, koska puhelinta ei ollut vielä keksitty. Ensimmäinen kaupallinen palvelu käsinkirjoitettujen allekirjoitusten lähettämiseen lennätinlinjalla tuli markkinoille 1860-luvulla. Faksi pysyi kuitenkin erikoisuutena vielä 120 vuotta, kunnes se löi läpi. Yhdessä vuosikymmenessä liki joka konttorin nurkkaan ilmestyi faksilaite.

Ensimmäinen opetus kysyntäpuolen skaalaeduista kuuluukin: jos teknologiaan liittyy skaalaetuja, ei ole järkevää ottaa sitä käyttöön ensimmäisenä.

Toinen opetus on, että kahdesta kilpailevasta teknologiasta etulyöntiaseman saa se, joka onnistuu haalimaan nopeammin suuremman käyttäjäkunnan, vaikka kilpailija olisi edullisempi tai parempi. Sonyn ja JVC:n videoformaattisota sopii esimerkiksi tästäkin.

Sonyn Betamax-formaatin kuvan- ja äänenlaatu oli parempi kuin JVC:n VHS-formaatissa. Sony teki kuitenkin 1980-luvun alussa strategisen virheen, kun se rajasi tallennusajan 60 minuuttiin. Jos Betamax-teknologialla halusi nauhoittaa kokoillan elokuvan, kasettia piti vaihtaa puolivälissä. Sony tuplasi tallennusajan myöhemmin 120 minuuttiin, mutta siihen mennessä VHS:n käyttäjäluvut olivat kasvaneet niin paljon suuremmiksi, että Betamax oli käytännössä menettänyt markkinaosuutensa.

voittaja vie kaiken -kilpailu

Tilanne, jossa markkinoille ensimmäisenä tuleva yhtiö valtaa markkinat kokonaan vähintään väliaikaisesti. Englanniksi winner-take-all competition.

Videoformaattisota lopputuloksineen kuvastaa voittaja vie kaiken -kilpailua, jossa suurimman markkinaosuuden vallannut yritys saa ratkaisevan kilpailuedun tuotannon tai jakelun skaalaetujen vuoksi. Kilpailun voittajaksi ei välttämättä valikoidu paras.

Sonyn ja JVC:n kamppailuun pohjautuva kuvio 21.10 havainnollistaa kilpailun logiikkaa. Vaaka-akselin pituus vastaa niiden kuluttajien lukumäärää, jotka ostavat joko Betamax- tai VHS-nauhurin. Oletamme, että tuotteet ovat samanhintaiset.

Oletamme asetelmaa yksinkertaistaaksemme vielä, että uuden käyttäjän tuotteesta saama arvo on likimain yhtä suuri kuin tuotteen käyttäjämäärä n kerrottuna tuotteen laatua kuvaavalla indeksillä q. Tuotteen hankinnan nettohyöty on siis yhtä suuri kuin tuotteen käytöstä saatava hyöty qn vähennettynä kuluttajan maksamalla hinnalla p. Oletustemme ansiosta voimme ilmaista tuotteen hankinnan nettoarvon yksinkertaisesti Π = qn − p. Laadukkaalle tuotteelle q on suurempi. Jos tuotteilla on yhtä paljon käyttäjiä ja sama hinta, kuluttajat suosivat laadukkaampaa tuotetta.

Kuviossa Betamax-nauhurin ostajien lukumäärä kasvaa vasemmalta oikealle. Alkupisteenä on nolla, ylärajana markkinoiden koko. Sininen suora kuvaa kuluttajien Betamaxista saamaa nettohyötyä. Hyödyn yhtälö on Π^B = q^Bn^B − p, jossa B tarkoittaa Betamaxia. Kuviosta näkyy, mikä on Betamaxin arvo, jos kaikki hankkivat sen: Π^Bmax = q^Bn^markkinat − p. Jos vain yksi henkilö ostaa Betamaxin, tuotteen arvo hänelle on hinnan verran negatiivinen. Tämä näkyy siitä, että sininen suora leikkaa vasemman pystyakselin vaaka-akselin alapuolella.

Kuvion punainen suora kuvaa VHS-nauhurin nettoarvoa kuluttajalle. Suoran yhtälö on Π^V = q^Vn^V − p, jossa V tarkoittaa VHS:ää. Koska kilpailevia yrityksiä on vain kaksi, VHS-nauhurin käyttäjämäärä on markkinoiden koko vähennettynä Betamaxin käyttäjämäärällä.

Oletetaan, että Betamax on tuotteista laadukkaampi, mallin muuttujilla ilmaisten q^B > q^V. Jos kaikki ostaisivat Betamaxin, nettoarvo olisi suurempi kuin silloin, jos kaikki ostaisivat VHS:n: Π^Bmax > Π^Vmax. Kuviossa 21.10 se näkyy niin, että sinisen Betamax-suoran ja oikeanpuoleisen pystyakselin leikkauspiste on ylempänä kuin punaisen VHS-suoran ja vasemman pystyakselin leikkauspiste. Ensimmäisessä pisteessä kaikki käyttävät Betamaxia, toisessa VHS:ää.

Kuviosta voi tehdä tärkeän havainnon: jos jonakin ajanhetkenä kaikki ostavat VHS-nauhurin, uudet ostajat valitsevat VHS:n varmasti mieluummin kuin Betamaxin. Katso kaavion vasenta puolta uuden ostajan näkökulmasta. VHS-nauhurin arvo on suuri (punaisen suoran ja vasemman akselin leikkauspiste), Betamax-nauhurin taas negatiivinen. Uusi Betamax-nauhurin ostaja maksaisi nauhurin hinnan muttei saisi siitä hyötyä, koska kukaan muu ei käytä Betamaxia eikä sille saa katseltavaa. Näin käy siitä huolimatta, että oletimme Betamaxin ja VHS:n samanhintaisiksi ja Betamaxin vielä formaateista laadukkaammaksi.

lukitusvaikutus

Verkostoulkoisvaikutusten seuraus, jonka vaikutuksesta kilpailun voittaja valtaa markkinat kokonaan. Kilpailuprosessin tulemaa on vaikeaa muuttaa, vaikka käyttäjät pitäisivät hävinnyttä teknologiaa parempana. Englanniksi lock-in.

Kuvio kertoo vielä toisen tärkeän seikan. Vaikka Betamaxilla olisi paljon käyttäjiä, uudet ostajat pitäisivät silti VHS:ää parempana niin kauan kuin Betamaxin käyttäjiä on alle 4 000. Tässä pisteessä punainen suora on yhä sinisen yläpuolella. Betamax tarvitsisi vähintään 4 000 ostajaa murtaakseen VHS:n monopolin. Silloin Betamax olisi ostajalle formaateista arvokkaampi, ja se saattaisi ajan oloon vallata markkinat kokonaan (piste A).

Kilpailussa paras teknologia ei siis välttämättä voita. Ilmiötä kutsutaan joskus lukitusvaikutukseksi.

Toisinkin voi silti käydä. Tietotalouden innovaatioiden historia on tulvillaan mutkikkaita tarinoita, joissa sattuu jatkuvasti käänteitä monista eri syistä.

• Selainsota. Internetin läpilyönnin aikoihin verkkoselainmarkkinoita hallitsi Netscape Navigator. Microsoftin Internet Explorer kuitenkin syrjäytti sen 2000-luvun alun ”selainsodassa”. Internet Explorer taas menetti myöhemmin asemiaan Mozillan Firefoxille ja Googlen Chromelle.
• Älypuhelimet. Vuoden 2009 alussa älypuhelinmarkkinoiden ylivoimainen ykkönen oli Symbian-käyttöjärjestelmä, jonka markkinaosuus oli 48,8 prosenttia. Android-puhelinten markkinaosuus oli 1,6 prosenttia ja Applen iPhonen 10,5 prosenttia. Vuoden 2016 alussa 84,1 prosenttia myydyistä älypuhelimista toimi Android-käyttöjärjestelmällä, Apple-puhelinten osuus oli 14,8 prosenttia, eikä Symbian-puhelimia enää valmistettu.
• Verkkoyhteisöt. Kesäkuussa 2006 internetin verkkoyhteisöjen jäsenistä 80 prosenttia kuului MySpaceen. Toukokuussa 2009 Facebook ohitti MySpacen käyttäjämäärissä.

21.5 Kaksipuoliset markkinat

Markkinat saattavat yhteen henkilöitä, jotka voivat hyötyä vaihtamalla keskenään tavaroita ja palveluita. Markkinoille osallistujat ovat usein jonkin hyödykkeen potentiaalisia ostajia ja myyjiä. Esimerkiksi maitomarkkinoiden osapuolet ovat maitoa tarjoavat tilalliset ja maitoa kysyvät kuluttajat.

Markkinat tarkoittavat yleiskielessä myös paikkaa, vaikkapa luvussa 8 mainittuja Fultonin kalamarkkinoita tai tuoreiden kasvisten, juuston ja leipomotuotteiden myyjien kokoontumispaikkaa, jossa he tietävät kohtaavansa mahdollisia asiakkaita. Ostajalle kalan, maidon tai muun hyödykkeen tuottajan henkilöllisyydellä ei ole merkitystä, ja myyjäkin haluaa vain löytää hyödykkeelleen kenet tahansa ostajan.

Kaksipuoliset markkinat

Markkinat-termiä käytetään myös toisenlaisesta yhteyden muodostamisesta, jossa markkinoiden molemmille puolille on merkitystä sillä, kenet he kohtaavat toiselta puolelta. Tähän viitataan esimerkiksi puhuttaessa ”avioliittomarkkinoista”. Käytämme aviopuolison valinnassa aivan erilaisia perusteita kuin valitessamme maitopurkkia marketin kylmäkaapista. Avioliittomarkkinoilla tavoitteenamme on löytää kumppani, jolla on puolisolle ihanteellisena pitämämme ominaisuudet. Tällaisia markkinoita nimitetään kaksipuolisiksi markkinoiksi.

kaksipuoliset markkinat

Markkinat, joilla kohtaa kaksi ryhmää. Markkinoille osallistuvat henkilöt voivat saada hyötyä solmimalla yhteyden oikeaan toisen ryhmän edustajaan. Englanniksi two-sided market.

Taloustieteilijä työssään -videolla markkinoiden suunnitteluun erikoistunut Alvin Roth kertoo kaksipuolisten markkinoiden toiminnasta. Roth sai tutkimuksistaan taloustieteen Nobelin vuonna 2012.^13 14

Internetiin on parissa vuosikymmenessä syntynyt joukoittain verkkoalustoja, joiden tarkoitus on kahden ryhmän yhdistäminen. Ensimmäisiä niistä oli vuonna 1995 avattu vertaiskauppapalvelu eBay. Verkkoalustat muodostavat yleiskäyttöisen teknologian, jonka avulla osapuolet voivat saada hyötyä verkostoitumalla keskenään. Se tekee niistä kaksipuoliset markkinat.

Toinen tällainen alusta on Airbnb. Palvelu yhdistää lyhytkestoista majoitusta tarvitsevat matkailijat ja asunnonomistajat, jotka hankkivat lisätuloja luovuttamalla asuntonsa toisen käyttöön silloin kun eivät ole kotona. Airbnb-alustalla kohtaavat majoituksen etsijöiden ryhmä ja asuntoaan vuokraavien ryhmä. Tinder taas yhdistää treffiseuraa hakevia verkonkäyttäjiä. JOE Network -verkkopalvelussa työnantajat voivat kohdata hiljattain taloustieteestä väitelleitä henkilöitä.

CORE-projektimme toimii tavallaan kaksipuolisina markkinoina: se on taloustieteen tutkijoille, opettajille ja opiskeijoille tarkoitettu digitaalinen yhteistyöalusta, joka mahdollistaa molemminpuolisen hyödyn. Varsinaisista markkinoista ei kuitenkaan ole kysymys, koska työryhmän tutkijat tarjoavat verkkokirjan sisällön ja itse kirjan palveluna palkattomasti.

Kaksipuoliset markkinat ovat nousseet taloustieteen tärkeäksi tutkimuskohteeksi, koska ne mahdollistavat verkostoitumisen hyvin suuressa mittakaavassa – ainakin teknisesti. Kaksipuolisia markkinoita ei siitä huolimatta synny vääjäämättömästi, vaikka ne hyödyttäisivät molempia puolia.

Markkinat törmäävät syntyvaiheessaan eli alustaa, markkinapaikkaa tai muuta kohtaamispaikkaa perustettaessa niin sanottuun muna–kana-ongelmaan. Airbnb ansaitsee veloittamalla välityspalkkion jokaisesta asunnonvuokrauksesta. Verkkosivuston pitää vetää paljon majoituksen etsijöitä, jotta asunnonomistajat tarjoaisivat kotejaan siellä vuokralle. Ilman asuntotarjontaa alustalla ei ole mistä ansaita, jolloin koko alustaa ei kannattaisi perustaa.

Kaksipuolisten markkinoiden malli

strategiset komplementit

Toiminnat A ja B ovat strategiset komplementit, jos toiminnan A vilkastuminen kasvattaa toiminnan B tuottamaa hyötyä ja toiminnan B vilkastuminen kasvattaa toiminnan A tuottamaa hyötyä. Englanniksi strategic complements.

Majoituksen etsiminen Airbnb-sivustolta ja asunnon tarjoaminen vuokralle samalla sivustolla ovat taloustieteen näkökulmasta strategisia komplementteja. Käsite tarkoittaa, että yhden toiminnan (majoituksen etsimisen) yleistyessä toinen toiminta (asunnon tarjoaminen) tuottaa entistä enemmän hyötyä, ja kääntäen: mitä enemmän asuntoja Airbnb-sivustolla tarjotaan, sitä enemmän hyötyä majoituksen etsiminen sivustolta tuottaa. Ilmiö on likeisesti yhteydessä innovaatioiden verkostoulkoisvaikutuksiin, joita havainnollistimme videoesimerkillä: Betamaxin hyöty kasvaa sitä mukaa kuin formaatti saa lisää käyttäjiä. Kaksipuolisilla markkinoilla hyödylliset ulkoisvaikutukset eivät riipu vain käyttäjien kokonaismäärästä, vaan ratkaisevaa on, kuinka moni toisen ryhmän edustaja käyttää alustaa.

Analysoimme muna–kana-ongelmaa kuviossa 21.11a. Lähdemme liikkeelle Airbnb-sivustolla tarjottavien asuntojen määrästä. Asunnonomistajat julkaisevat vuokrausilmoituksia sivustolla, koska uskovat ilmoituksen tavoittavan monta majoituksen etsijää ja houkuttelevan paljon vuokralaisia. Jos sivustolle kirjautuu vain vähän majoituksen etsijöitä, ilmoituksen julkaiseminen ei asunnonomistajan mielestä maksa vaivaa.

Mielivaltaisesti piirretty Ilmoittajat-käyrä kuvaa, miten monta asuntoilmoitusta sivustolla julkaistaisiin eri majoituksen etsijöiden lukumäärillä. Kukaan asunnonomistaja ei ilmoita sivustolla, ellei sillä käy vähintään viittäsataa majoituksen etsijää. Katso Ilmoittajat-käyrän ja vaaka-akselin leikkauspistettä. Kun sivustoa käyttävien majoituksen etsijöiden (asuntojen ”kysyjien”) määrä ylittää 500, yhä useampi asunnonomistaja ilmoittaa asunnosta. Lyhytaikaisesta vuokrauksesta kiinnostuneita asunnonomistajia on kuitenkin rajallisesti. Sen takia Ilmoittajat-käyrä tasaantuu oikealle siirryttäessä.

Majoituksen etsijät toimivat samoin. Airbnb-sivuston käyttäjien määrä riippuu asuntoilmoitusten määrästä. Jos se ylittää vähimmäismäärän (kuviossamme 200), etsijät tulevat sivustolle. Vähimmäismäärä on Etsijät-käyrän ja pystyakselin leikkauspiste. Käyrä kuvaa, miten etsijöiden määrä kasvaa, kun sivustolla julkaistaan lisää asuntoilmoituksia.

Airbnb-markkinoiden toimintaa voi hahmottaa pisteestä Z käsin. Piste Z on keskinäisesti johdonmukainen tulema:

• Sivustolla on 700 asuntoilmoitusta, joten majoituksen etsijöitä on 1 800.
• Koska majoituksen etsijöitä on 1 800, asuntoilmoituksia on 700.

Toisin sanoen pisteessä Z asunnon ilmoittajat ja majoituksen etsijät käyttäytyvät keskenään johdonmukaisesti, joten piste Z on Nash-tasapaino. Pisteessä Z asuntoilmoituksia on 700 ja majoituksen etsijöitä 1 800, eikä ilmoittajilla tai etsijöillä ole syytä toimia toisin.

Huomaa kuitenkin, että myös kahdella muulla mallin pisteellä on sama ominaisuus.

• Mallissa on myös Nash-tasapaino ilman Airbnb-sivustoa. Pisteessä O kukaan ei ilmoita asunnosta Airbnb-sivustolla, jolloin kenenkään ei kannata käyttää sivustoa. Koska sivustoa ei käytä kukaan, kenenkään ei kannata ilmoittaa asunnosta siellä. Muna–kana-ongelma johtaa markkinoiden puuttumiseen.
• Myös pisteessä A ilmoittajat ja etsijät toimivat keskenään johdonmukaisesti. Asuntoilmoituksia on 250 ja etsijöitä 600. Tämä tulema ei kuitenkaan todennäköisesti pysy pitkään.

Kuvitellaan, että pisteessä A majoituksen etsijöiden määrä tipahtaa odottamatta 600 etsijästä 450 etsijään. Sivustolla ilmoittaneiden 250 asunnonomistajan paras vaste olisi silloin poistua markkinoilta. Jos he tekevät niin, myös sivustoa yhä käyttävät 450 majoituksen etsijää kaikkoavat ennen pitkää. Kuvioon on merkitty sinisellä alue, jossa noidankehä käynnistyy. Sekä ilmoittajat että etsijät poistuvat, eikä markkinoita enää ole, mitä kuviossa vastaa piste O.

epävakaa tasapaino

Tasapaino, jolle pätee, että sokin jälkeen markkinat pyrkivät siirtymään yhä kauemmas tasapainosta. Englanniksi unstable equilibrium.

keikahduspiste

Epävakaa tasapaino kahden sellaisen alueen rajalla, joilla jokin muuttuja vaihtelee eri suuntiin. Jos muuttujan arvo on vähänkin keikahduspisteen yhdellä puolella, se alkaa siirtyä yhä enemmän siihen suuntaan. Englanniksi tipping point. Katso myös: hintakupla.

Markkinat siirtyvät poispäin tasapainosta, kuten luvun 11 esimerkeissä asuntojen hinnat ja muiden omaisuuserien arvot. Pisteessä A pieni siirtymä poispäin käynnistää kasautuvan prosessin, joka vie markkinoita yhä kauemmas pisteestä. Siksi A on epävakaa. Tällaista tilaa sanotaan myös keikahduspisteeksi.

Miten Airbnb-palvelu on päässyt syntymään muna–kana-ongelmasta huolimatta – miten pisteen Z Nash-tasapainoon päästiin?

Jos sivusto pystyy jollain keinolla keräämään riittävästi majoituksen etsijöitä (yli 600), silloin se houkuttelisi yli 250 asunnonomistajaa ilmoittamaan asunnosta. Tai jos 300 asunnonomistajaa innostuisi julkaisemaan ilmoituksen, se vetäisi sivustolle yli 600 asunnon etsijää. Kuvio 21.11b osoittaa, että tällaisesta tilanteesta käynnistyy kasvukierre, jossa markkinoille tulee yhä lisää majoituksen etsijöitä ja asunnon ilmoittajia, kunnes ilmoittajia on 700 ja etsijöitä 1 800.

Mallimme selittää, miksi lopputuloksena voi olla joko markkinoiden puuttuminen tai toimivat markkinat, joilla osa 1 800 majoituksen etsijästä kohtaa 700 asunnon ilmoittajaa. Jälkimmäinen lopputulos on parempi, sillä jokaisen vuokraustapahtuman molemmat osapuolet toimivat vapaaehtoisesti, joten kumpikin kokee hyötyvänsä vuokrauksesta henkilökohtaisesti. Majoituksen etsijä ja asunnon ilmoittaja hyötyvät molemmat muodostamalla parin, muutenhan he eivät tekisi sopimusta. Se pätee yleistäen kaikkiin markkinatoimijoihin. Siksi markkinoiden olemassaolo on parempi vaihtoehto kuin niiden puuttuminen.

Mallista käy ilmi myös, että markkinat syntyvät ja pysyvät toiminnassa, jos ne saavat jollain keinolla heti liikkeelle yli 600 majoituksen etsijää ja yli 250 asunnon ilmoittajaa. Se on tiukka ehto täytettäväksi.

Kaksipuolisten markkinoiden epäonnistuminen

Jos alusta tuottaa osallistujille kustannuksiinsa nähden riittävästi hyötyä, talouspolitiikan tehtävä on varmistaa, että joku jossain perustaa alustan. Eräs keino on, että julkinen valta osallistuu itse perustamiseen. Näin ovat syntyneet internet sekä kaupunkien markkinapaikat eli torit. Kaksipuoliset markkinat saavat kuitenkin usein alkunsa summamutikassa, kun joku kaukonäköinen henkilö ensinnäkin keksii hyvän idean ja toiseksi saa jostain riittävästi resursseja suureen, riskialttiiseen hankkeeseen. Tällaisia esimerkkejä ovat juuri Airbnb, Tinder ja monet muut yksityisten yritysten alustat.

Airbnb-markkinoilla alustan perustaja olisi voinut ratkaista muna–kana-ongelman esimerkiksi maksamalla palkkion 250 ensimmäiselle asuntoilmoittajalle. Se olisi kannustanut ilmoituksen julkaisemiseen, vaikkei sivustolla vielä käynyt ketään. Tämä olisi ehkä saanut käyntiin hyvän kierteen ja houkutellut markkinolle yhä lisää majoituksen etsijöitä ja ilmoittajia.

Moni yritys ratkaisee muna–kana-ongelman avaamalla alustansa ilmaiseksi tai hyvin halvalla markkinoiden jommallekummalle ryhmälle, joka sitten herättää toisen ryhmän kiinnostuksen. Ohjelmistoyhtiö Adobe antaa käyttäjien ladata PDF-tiedostojen lukuohjelmansa ilmaiseksi. Kun PDF-tiedostoilla on tarpeeksi lukijoita, julkaisijoiden kannattaa hankkia Adoben maksullinen ohjelma PDF-tiedostojen luomiseen.

Kaikkia kaksipuolisia markkinoita ei ole rakennettu ansaintamielessä – muun muassa Wikipedia on tällainen poikkeus – mutta useimmat on. Suosituimmat alustat ovat tuottaneet kehittäjilleen suunnattomia omaisuuksia. Verkkopalvelu Facebookin arvo oli vuonna 2017 peräti 245 miljardia dollaria, ja yhtiöstä 28,4 prosenttia oli perustaja Mark Zuckerbergin omistuksessa.

Kilpailu ei uhkaa näitä innovaatiotuottoja, koska kilpailun estää sama muna–kana-ongelma, jonka menestyneen innovaation tekijä onnistui ratkaisemaan. Kaksipuoliset markkinat eroavat siis teknisistä innovaatioista, kuten luvussa 2 käsittelemästämme kehruu-Jennysta.

Kaksipuolisten markkinoiden ongelma muistuttaa Plugcarin ja Netflexin strategista päätöstilannetta. Nämä hypoteettiset yhtiöt kehittivät innovaatioita, jotka ovat toistensa komplementteja. Muna–kana-ongelman takia maailmasta puuttuu (toistaiseksi) varmaankin monia kaksipuolisia markkinoita, joilla molemmat puolet voisivat hyötyä. Esimerkiksi luottokorttimarkkinoille ei juuri tule uusia yrityksiä. Kauppiaat eivät hyväksy uutta luottokorttia, ellei sillä ole riittävästi käyttäjiä, ja käyttäjiä on vaikeaa kerätä, ellei kortti kelpaa maksuvälineeksi riittävän monissa liikkeissä.

Politiikkakeinoja

Olemme perehtyneet kolmeen syyhyn, joiden vuoksi voittojen motivoima markkinakilpailu ei sellaisenaan tuota tehokasta innovaatioprosessia: verkostoulkoisvaikutukset, tiedon julkishyödykeluonne ja skaalaedut. Talouspolitiikka voi kannustaa hyödyllisiin innovaatioihin ja jouduttaa niiden leviämistä käyttäjille, jotka voisivat saada niistä hyötyä. Julkinen valta voi esimerkiksi johtaa toimialayhteistyötä standardien luomiseksi, kuten edellisessä alaluvussa totesimme.

Seuraavissa alaluvuissa esittelemme kaksi muuta politiikkavaihtoehtoa.

• Immateriaalioikeudet. Immateriaalioikeudet suojaavat menestyksekkään innovaation tekijän innovaatiotuottoja.
• Innovaatiotuet. Julkinen valta voi tukien avulla suoraan tai epäsuorasti järjestää perustutkimusta tai levittää tietoa pienin kustannuksin.

Harjoitus 21.6 Kaksipuoliset markkinat

Katso Alvin Rothin puheenvuoro Taloustieteilijä työssään -videolta. Vastaa sen perusteella seuraaviin kysymyksiin.

1. Miten kaksipuoliset markkinat eroavat hyödykemarkkinoista?
2. Miksei markkinoita välttämättä synny, vaikka ne merkitsisivät Pareto-parannusta? Miten Rothin mainitsema New England -ohjelma auttoi ratkaisemaan vastenmielisten markkinoiden ongelman?
3. Millaiset ostajien ja myyjien suhteen piirteet voivat johtaa kaksipuolisten markkinoiden epäonnistumiseen?

Harjoitus 21.7 Miksi markkinamallin molemmat käyrät ovat nousevia?

Selitä, miksi kuvion 21.11a kaksipuolisten markkinoiden mallin molemmat käyrät (ilmoittajat ja etsijät) ovat nousevia. Muista, että asunnon tarjoaminen vuokralle (tarjonta) ja majoituksen etsiminen (kysyntä) ovat strategiset komplementit.

Harjoitus 21.8 Kohtaantomalli ja väärät kumppanit

Kuvitellaan, että kuvion 21.11a markkinamallissa majoituksen etsijöitä onkin syystä tai toisesta 1 850 ja asunnon ilmoittajia 750. Etsi piste kuviosta. Miten asunnon ilmoittajat vastaisivat etsijöiden määrään? Miten etsijät vastaisivat ilmoittajien määrään? Mihin pisteeseen markkinat siirtyisivät ja miksi?

Harjoitus 21.9 Muna–kana-ongelma

Airbnb, Uber, YouTube ja eBay ovat ratkaisseet kaksipuolisten markkinoiden muna–kana-ongelman.

1. Valitse jokin näistä alustoista. Mitä hyötyjä se tuottaa? Minkä markkinoiden toimintaa se on häirinnyt?
2. Minkä tekijöiden ansiosta uusi alusta on onnistunut haastamaan vanhat markkinat?

21.6 Immateriaalioikeudet

Innovaation tekijä ei aina tarvitse patenttisuojaa, jos hän voi salata innovaationsa tai jos sosiaaliset normit kieltävät kopioinnin. Virvoitusjuoma Coca-Colan koostumus on tunnetusti pysynyt salassa sata vuotta. Yhtiö on paljastanut, että reseptin tietää kerrallaan vain kaksi yhtiön johtajaa, eivätkä he koskaan matkusta samalla lennolla. Keittiömestareilla ja kokeilla on omat nimikkoannoksensa. Ne eivät ole salaisuuksia, mutta ammattikunnan sosiaaliset normit rankaisevat ankarasti kollegoiden reseptien luvattomasta kopioinnista. Samasta syystä koomikot eivät kopioi toistensa materiaalia.

Yleisesti tunnettu innovaatio voi sisältää ominaisuuksia, jotka estävät kopioinnin. Levy-yhtiöt torjuivat jonkin aikaa äänitteiden kopiointia digitaalisilla vesileimoilla. Kasvinsiemeniä myyvät yritykset kehittivät hybridimaissin ja muita lajikkeita, jotka soveltuvat huonosti siemenviljaksi.

Jotkut yritykset pystyvät pitämään kiinni innovaatiotuotoistaan, koska niillä on teknologista tuotettaan täydentäviä ylivoimaisia kyvykkyyksiä. Yrityksellä on ehkä huipputehokas myyntitoiminto, se saa tuotteensa markkinoille muita nopeammin tai se on tehnyt yksinoikeudellisia sopimuksia panosvalmistajien kanssa.

Salaus, kopioinnin esteet ja täydentävät kyvykkyydet eivät välttämättä anna suojaa, jos kilpailija onnistuu kehittämään saman tuotteen itsenäisesti tai tutkimalla lopputuotetta ja päättelemällä, miten se on valmistettu (tätä sanotaan takaisinmallintamiseksi).

patentti

Määräaikainen yksinoikeus ideaan tai keksintöön. Patentin suoja-aikana muut eivät saa hyödyntää ideaa tai keksintöä. Englanniksi patent.

tavaramerkki

Logo, nimi, malli tai muu tunnus, johon liittyy yleensä oikeus kieltää muita käyttämästä samaa tunnusta omissa tuotteissaan. Englanniksi trade mark.

tekijänoikeus

Oikeus määrätä alkuperäisteoksen käytöstä ja jakelusta. Englanniksi copyright.

Jos uusi idea on kirjattavissa ulkopuolisille ymmärrettävään muotoon eikä ulkopuolisia voi estää käyttämästä tai jäljittelemästä sitä, idean voi suojata aineettomana omaisuutena lakiin perustuvalla immateriaalioikeudella. Immateriaalioikeuksia on monta lajia. Yleisimpiä ovat patentit, tavaramerkit ja tekijänoikeudet. Ne antavat haltijalleen määräajaksi yksinoikeuden suojatun omaisuuden käyttöön. Taloustieteen näkökulmasta immateriaalioikeuden omistaja saa tilapäisen monopolin.

Immateriaalioikeudet

Idea, jonka voi muotoilla kirjatuksi tiedoksi ja jonka käyttöä tai kopiointia ei voi estää, voi saada suojaa erilaisista immateriaalioikeuksista.

Patentit

Patenttia varten innovaation tekijän on esitettävä ideansa patenttihakemuksessa. Patenttiviranomainen käsittelee hakemuksen ja julkaisee sen. Jos viranomainen arvioi idean riittävän uudeksi ja keksinnölliseksi, se myöntää innovaation tekijälle patentin. Patentin nojalla innovaation tekijä voi haastaa jäljittelijät oikeuteen tavallisesti 20 vuoden ajan. Lääketeollisuuden patenttien suoja-aika saattaa olla 25 vuotta. Joissakin maissa patenttien suoja-aika vaihtelee.

Tavaramerkit

Tavaramerkki antaa logon, nimen, mallin tai muun tunnuksen omistajalle oikeuden kieltää muita käyttämästä samaa tunnusta tuotteissaan. Tavaramerkin voimassaoloa voi jatkaa loputtomiin. Patentit ja tavaramerkit merkitään tavallisesti viranomaisrekisteriin.

Tekijänoikeus

Tekijänoikeus tarkoittaa kirjan, oopperan, ohjelmistokoodin tai muun teoksen tekijän oikeutta kieltää muita kopioimasta, muokkaamasta, myymästä tai muuten käyttämästä teostaan. Tekijänoikeuksia ei yleensä rekisteröidä. Jos tekijä katsoo, että hänen tekijänoikeuttaan on rikottu, hänen on itse ilmoitettava siitä. Tekijänoikeuden suoja-aika on paljon pidempi kuin patentin, ja sitä on vähitellen pidennetty. Yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen vähimmäissuoja-aika on 25 vuotta tekijän kuolemasta. Suomessa suoja-aika on nykyisin 70 vuotta tekijän kuolemasta. Pitkiä suoja-aikoja on moitittu, koska niiden hyödyt korjaa yleensä joku muu kuin tekijä.

Immateriaalioikeudet ja innovaatiot

Patenttien on viime aikoihin saakka uskottu edistävän innovaatioiden kehittämistä ja käyttöä. Nykyisin taloustieteilijät ja historioitsijat tutkivat jälleen, edistävätkö immateriaalioikeudet innovaatioita vai tuhoavatko ne niitä. Immateriaalioikeuksilla on kahdenlaisia seurauksia, joiden suhteellinen voimakkuus ratkaisee.

• Monopolin perustaminen. Monopoli hyödyttää immateriaalioikeuden haltijaa ja tuottaa tälle taloudellista voittoa eli innovaatiotuottoja, jotka kannustavat tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
• Innovaation ja uusien ideoiden leviämisen estäminen. Se rajoittaa muiden jäljittelymahdollisuuksia.

Innovaatioiden historiassa hyvä esimerkki immateriaalioikeuksien vaikutuksista on höyrykone, teollisen vallankumouksen moottori. Höyrykoneita keksittiin 1700-luvun mittaan erilaisia, mutta James Wattin vuonna 1769 patentoima tekniikka osoittautui parhaaksi. Insinööri Watt ei yrittänytkään kaupallistaa innovaatiotaan, vaan kului vielä kuusi vuotta ennen kuin käynnisti toden teolla höyrykoneensa valmistuksen.

Watt havahtui patenttinsa kaupalliseen arvoon vasta myöhemmin. Liikemies Matthew Boulton osti patentista osuuden ja taivutteli Wattin muuttamaan keksinnön edelleen kehittämistä varten Birminghamiin, yhteen teollisen vallankumouksen keskuksista. Boulton haki myös jatkoa patentille ja onnistui pidentämään suoja-aikaa 14 vuodesta 31 vuoteen.

Creative commons ‑lisenssit

Tämä CORE-aineisto on julkaistu verkossa Creative commons -tekijän­oikeus­lisenssillä suojattuna.

• Lisenssin nojalla kuka tahansa voi käyttää aineistoa muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, jos mainitsee CORE-työryhmän tekijäksi.
• Lisenssi tuo aineiston ilmaiseksi mahdollisimman suuren käyttäjäjoukon ulottuville mutta estää sen käyttämisen voiton tavoitteluun.

Watt ja Boulton kävivät sittemmin hanakasti oikeutta pysäyttääkseen muiden höyrykoneiden myynnin, niidenkin, jotka poikkesivat Wattin mallista. Eräs kilpailija oli Jonathan Hornblowerin höyrykone, joka päihitti Wattin koneen tehokkuudessa. Watt ja Boulton kyseenalaistivat kilpailijansa patentin ja voittivat kiistan vuonna 1799.

Watt ja Boulton torppasivat myös erään työntekijänsä keksimän parannuksen, kun he onnistuivat laajentamaan oman patenttinsa kattamaan parannellun mallin, vaikkei heillä ollut osaa eikä arpaa sen kehitykseen. Historian ironiaa on, että Watt kyllä tiesi, miten koneesta saisi tehokkaamman, mutta hän ei voinut toteuttaa parannusta. Eräs toinen oli nimittäin patentoinut sen.

Wattin ja Boultonin patentin voimassaoloaikana Isossa-Britanniassa otettiin käyttöön uusia höyrykoneita noin 750 hevosvoiman edestä vuosittain. Patentin rauettua uusia höyrykoneita asennettiin 30 vuoden ajan yli 4 000 hevosvoimaa vuodessa. Polttoainetehokkuus oli patentin voimassaoloaikana polkenut paikoillaan, mutta vuosina 1810–1835 se viisinkertaistui.

Eräillä toimialoilla patenttisuoja on uuden tiedon tuotannon elintärkeä edellytys. Kun Yhdysvalloissa kehitetyn menestyslääkkeen (vuotuinen myynti Yhdysvalloissa yli miljardi dollaria) patentti raukeaa, kopiointiin ja geneerisiin lääkkeisiin erikoistuneet yritykset pääsevät markkinoille, ja hintakilpailu laskee lääkkeen hintaa. Se leikkaa rajusti patentinhaltijan voittoja. Voittojen rivakka lasku kertoo siitä, että patentin suoma monopoli on patentinhaltijalle hyvin arvokas mutta patenttisuojatun innovaation käyttäjälle kustannus.

Kun DVD-levy keksittiin, pian paljastui, että sen avulla kuluttajat voivat paitsi ostaa musiikkia ja elokuvia myös tehdä niistä laadukkaita kopioita. Levy- ja elokuvayhtiöt joutuivat vaikean pulman eteen. Elokuvayhtiöt yrittivät estää sisältönsä luvattoman kopioinnin vetoamalla uuteen lainsäädäntöön, joka kielsi digitaalisia tekijänoikeuksia suojaavan DRM-teknologian kiertämisen. Samoihin lakeihin vedotaan myös nykyisin, kun internetin käyttäjät jakavat verkossa tekijänoikeuden suojaamaa sisältöä. DRM-teknologia suojaa nyt sisältöyhtiöitä, jotka käyttävät internetiä jakelukanavanaan. Näin toimivat esimerkiksi tv-yhtiöt, jotka välittävät urheilutapahtumia suoratoistona tietokoneisiin ja matkapuhelimiin.

Innovaatioprosessin pääpiirteet on hahmoteltu kuvioon 21.12. Prosessin panoksia kuvaavat vaikutussuhteita osoittavat nuolet. Kuvio korostaa, että uusi tieto rakentuu aina vanhan pohjalle: Hornblower kehitti tehokkaan höyrykoneensa Wattin ja Boultonin mallista. Patentit rajoittivat niin teollisen vallankumouksen alkuaikoina kuin nykyisinkin mahdollisuuksia hyödyntää jo tunnettua tietoa, ja siksi ne voivat haitata innovaatiotoimintaa. Toisaalta ne kannustavat innovoimaan, koska ne suojaavat tekijöiden innovaatiotuottoja.

Taloushistorioitsija Petra Moser on tutkinut 1800-luvun puolivälin teknologianäyttelyissä esiteltyjen keksintöjen määrää ja laatua. Hän havaitsi, ettei keksintöjen määrä riippunut siitä, oliko maassa patenttijärjestelmä vai ei. Patentit vaikuttivat kuitenkin siihen, millaisiin keksintöihin maat erikoistuivat.

Ekonomistit erimielisinä Immateriaalioikeudet: jarru vai moottori?

Tämän luvun alussa F. M. Scherer esitti Taloustieteilijä työssään -videolla, että lääketeollisuudessa patentit kannustavat yhtiöitä tutkimus- ja tuotekehitystyöhön ja turvaavat siten uusien menestyslääkkeiden kehityksen. Hänen mukaansa lääketeollisuus poikkeaa tässä muista toimialoista.

Petra Moserin mukaan 1800-luvun Italiassa oopperoiden tekijänoikeussuoja poiki lisää oopperoita ja paransi teosten laatua. Moser on kuitenkin havainnut näyttöä myös siitä, että kovin laajat tai pitkäkestoiset immateriaalioikeudet saattavat rasittaa innovaatioprosessia. ^15 16

Harjoitus 21.10 Thomas Jefferson ja ideat

Yhdysvaltain kolmas presidentti Thomas Jefferson (1743–1826) kuvasi ideoiden ihmeellistä ominaislaatua näin:

Ihmeellistä ideassa on – – ettei kenenkään omistus vähene, vaikka jokainen omistaa sen kokonaan. Joka saa minulta idean, lisää tietoaan vähentämättä minun tietoani, niin kuin se, joka ottaa kynttiläänsä tulen minulta, saa valoa jättämättä minua pimentoon. (Isaac McPhersonille kokoelmassa Writings, 1813)

Jefferson jatkoi väitteellä, joka silloinkin nostatti vastalauseita:

Olisi outoa, jos ideat, yksittäisten aivojen häilyväiset hedelmät, voisi julistaa yksinomaiseksi ja pysyväksi omaisuudeksi.

Jeffersonin järkeen ei käynyt, että yksityishenkilö voisi saada yksinoikeuden käyttää ideaa ja estää muita sitä käyttämästä. Hänen mielestään se olisi yhtä omituista kuin kieltäytyä vastaamasta, jos toinen kysyy kellonaikaa.

1. Ilmaise Jeffersonin ensimmäinen lainaus käyttämällä tästä aineistosta oppimiasi taloustieteen käsitteitä.
2. Yhdytkö Jeffersonin näkemykseen, ettei ideoita pitäisi julistaa yksinomaiseksi ja pysyväksi omaisuudeksi? Miksi?

Harjoitus 21.11 Tekijänoikeudet, italialainen ooppera ja tekijänoikeussuojan rajaaminen

Tutustu Taloustieteilijä työssään -videon avulla Petra Moserin tutkimuksiin 1800-luvun italialaisen oopperan tekijänoikeussuojasta.

1. Hahmottele Moserin tutkimuskysymys ja tutkimusmenetelmä.
2. Mitä havaintoja Moser teki patenteista ja tekijänoikeuksista?
3. Mitä valtion tulisi ottaa huomioon patenttien, tekijänoikeuksien ja muiden immateriaalioikeuksien suoja-ajasta päättäessään?

Harjoitus 21.12 Immateriaalioikeudet

Miksei tekijänoikeuden suoja-ajan pidentäminen tai muu suojan laajentaminen vaikuta teosten parantamiseen ohjaaviin kannustamiin yhtä paljon kuin tekijänoikeuden myöntäminen? Huomioi vastauksessasi, kuka hyötyy tekijänoikeuden laajentamisesta.

21.7 Optimaaliset patentit tukevat keksintöjen tekemistä ja levittämistä

Patentit muodostavat taloustieteellisen ongelman, jossa pitäisi löytää tasapaino kilpailevien tavoitteiden väliltä: saada nykyinen tieto hyötykäyttöön, ohjata luovuutta ja riittävästi taloudellisia resursseja uuden tiedon tuotantoon sekä levittää uutta tietoa. Optimaalinen patentti edistää tiedon käyttöä yhteiskunnassa parhaalla mahdollisella tavalla. Jos patentin suoja-ajan voisi valita vapaasti, miten päättäjät saisivat selville optimaalisen keston? (Valtiot eivät nykyisin voi päättää suoja-aikaa kokonaan itse, koska sitä ohjailevat kansainvälistä kauppaa säätelevän Maailman kauppajärjestön sopimukset.)

Kuvion 21.13 ylempi kaavio esittää innovaation tekijän päätöksentekoa. Kuvion vaiheista näet, milloin innovaation kustannukset ja hyödyt toteutuvat ja kenelle ne lankeavat.

Kuvion 21.13 alempi kaavio täydentää mallia innovaation muille talouden toimijoille tuottamalla hyödyllä. Innovaation tekijän näkökulmasta voitot putoavat, kun patentti raukeaa. Alemmassa kaaviossa tapahtuu päinvastoin: patentin rauettua innovaation hyödyt ponnahtavat korkeammalle tasolle, koska innovaatio pääsee leviämään vapaasti talouteen.

Nämä vaikutukset pitää saada tasapainoon. Innovaation todennäköisyys kasvaa patenttien suoja-ajan pidetessä, ja ilman innovaatiota talouden muut toimijat jäävät kokonaan ilman hyötyä. Patentin suoja-aika toisaalta vähentää innovaation hyötyjä. Jos muut pääsevät jäljittelemään innovaatiota varhain, koko talous hyötyy. Tätä hyötyä kuvaa alemman kaavion katkoviivalla piirretty suorakulmio.

Kuvion perusteella pitkä suoja-aika painottaa nopean innovoinnin hyötyjä, lyhyt suoja-aika taas nopean jäljittelyn hyötyjä. Kuviosta ei selviä, mikä olisi optimaalisen patentin suoja-aika.

Keksintöjen ja leviämisen hyödyt puntarissa

samakokonaishyötykäyrä

Kuvaa niitä innovaation todennäköisyyden sekä innovaation yhteiskunnalle tuottaman hyödyn yhdistelmiä, joiden kokonaishyöty on sama. Englanniksi isototal benefits curve.

Kuviosta 21.14 näet, miten mallintaa innovaation hyötyjä yhteiskunnalle. Vaaka-akseli mittaa yrityksen innovaation talouden muille toimijoille tuottamaa hyötyä. Merkitsemme sitä kirjaimella B. Pystyakseli mittaa innovaation todennäköisyyttä, jota merkitsemme p^I. Kuvion laskevat käyrät ovat samahyötykäyriä, joita tässä nimitetään samakokonaishyötykäyriksi. Innovaation muille tuottama kokonaishyöty saadaan kaavasta

\[\begin{align*} \text{muiden kokonaishyöty} &= \text{innovaation todennäköisyys} \\ &\times \text{innovaation muille tuottama hyöty} \\ &= p^I B. \end{align*}\]

Mahdolliset keksintöjen ja leviämisen yhdistelmät

Mitä rajoitteita päättäjä kohtaa – mikä rajoittaa innovaation kokonaishyötyjä? Se riippuu patentin suoja-ajasta. Pitkän suoja-ajan katsotaan lisäävän innovaation todennäköisyyttä p^I ainakin aluksi, mutta se hidastaa jäljittelyä ja vähentää siksi muiden innovaatiosta saamaa kokonaishyötyä B.

Innovaatioita syntyy ilmankin patentteja, kuten kuvion 21.15 pystyakselilta voi lukea. Innovaation tekijä voi saada innovaatiotuottoja pelkästään ehättämällä ensimmäisenä markkinoille, koska kilpailjoilta kestää aikansa kuroa etumatka kiinni.

Kuvio 21.15 osoittaa, että kun patentin suoja-aika pitenee eli kuljetaan vaaka-akselia oikealle, innovaation todennäköisyys kasvaa, koska innovaatiotuottoja kertyy pidemmältä ajalta. Suoja-ajalla on kuitenkin raja-arvo, jonka jälkeen innovaation todennäköisyys alkaa pienetä, koska pitkäkestoiset patentit estävät muita potentiaalisia innovaation tekijöitä hyödyntämästä patentoitua tietoa tai prosessia ideoidensa kehittämiseen.

Voimme piirtää kuvioon 21.16 mahdollisuuksien joukon. Se kuvaa innovaation todennäköisyyden ja muiden innovaatiosta saaman hyödyn välistä vaihtokauppaa.

Jokainen mahdollisuuksien rajan piste vastaa tiettyä patentin suoja-aikaa. Vasemmalla origossa patentti on ikuinen. Oikealle kuljettaessa suoja-aika lyhenee ja muiden innovaatiosta saama hyöty kasvaa. Tämä lisää aluksi sekä muiden hyötyä että innovaation todennäköisyyttä, kuten kuviosta 21.15 totesimme. Mahdollisuuksien raja on nouseva tiettyyn pisteeseen asti. Ennen pitkää on kuitenkin valittava: patentin suoja-ajan lyhentäminen vähentää innovaation todennäköisyyttä, vaikka se edelleen lisää innovaation kokonaishyötyä. Tällä alueella mahdollisuuksien raja on laskeva.

Optimaalinen suoja-aika

Piirtämällä mahdollisuuksien joukon ja samakokonaishyötykäyrät samaan kuvioon saamme selville, mikä suoja-aika tuottaa mahdollisimman suuren odotetun hyödyn, kun huomioidaan innovointikannustimien ja innovaatioiden levittämisen ristiriidasta johtuvat rajoitteet. Korkein kokonaishyödyn taso saavutetaan pisteessä, jossa samakokonaishyötykäyrä sivuaa mahdollisuuksien joukkoa. Kuviossa 21.17 se on piste A.

Mallin tulema ei ole valmis politiikkalinjaus mutta auttaa politiikan suunnittelussa. Palataan vielä kuvioon 21.15. Minkä suoja-ajan poliitikko valitsee saadakseen yrityksen innovoimaan yhteiskunnalle optimaalisella todennäköisyydellä p*? Vastaus on kuviossa 21.18.

Harjoitus 21.13 Optimaalinen patentti

1. Ajatellaan kahta erilaista teknologiaa. Toiselle lyhyt suoja-aika olisi valtion näkökulmasta optimaalinen. Toiselle taas sopisi paremmin pidempi suoja-aika. Piirrä molempien tapauksien mahdollisuuksien joukko ja nimeä optimaalinen piste kuvion 21.17 mallin mukaan. Oleta, että samakokonaishyötykäyrät ovat molemmille teknologioille samat.
2. Patenttien ja tekijänoikeuksien suoja-ajat ovat pidentyneet tasaisesti teollisesta vallankumouksesta lähtien. Selitä, mistä se voisi johtua. Pohdi, onko piteneminen hyvästä vai pahasta.
3. Mitä patenttiviranomaisen pitäisi tehdä, jos yritykset venyttävät patentin suomaa monopolia patentoimalla jatkuvasti alkuperäisen teknologiansa paranneltuja versioita? C. Scott Hemphill ja Bhaven N. Sampat kirjoittavat ilmiöstä Journal of Health Economics  -tiedejulkaisussa.

21.8 Perustutkimuksen, koulutuksen ja tietoinfrastruktuurin julkinen rahoitus

Tehokkaan innovaatiojärjestelmän suunnitteluun kuuluu paljon muutakin kuin immateriaalioikeuksien etujen ja haittojen punnintaa. Tärkeä kysymys on julkisen vallan paikka järjestelmässä. Tämän luvun johdannossa totesimme, ettei matkapuhelinten yleistyminen tuottanut kaikilla markkinoilla odotettuja hyötyjä, koska niiltä puuttui teitä tai liikenneyhteyksiä ja muuta välttämätöntä julkista infrastruktuuria. Innovaation hyödyt eivät leviä läpi talouden ilman julkisen vallan järjestämiä tavaroita ja palveluita: Intiassa viljelijät olisivat tarvinneet kunnon kulkuväyliä päästäkseen hyötymään uudesta hintatiedosta. Julkisella vallalla on siis olennainen tehtävä itse innovaatioprosessissa. Havainnollistava esimerkki siitä on tietokoneen synty ja siitä alkanut tietotekniikan vallankumous.

Hyvä innovaatiopolitiikka toimii kahdella tavalla:

• Se nopeuttaa innovointia. Tähän tavoitteeseen voi päästä esimerkiksi tukemalla perustutkimusta ja viestintäinfrastruktuuria, laatimalla standardeja ja kehittämällä patentteja, tekijänoikeuksia ja tavaramerkkejä.
• Se ohjailee innovaatiotoimintaa. Innovaatioprosessi suuntautuu uusiin ideoihin ja sovellutuksiin, jotka edistävät yhteiskunnalle arvokkaita päämääriä, kuten oppimista, lääketiedettä ja ympäristönsuojelua.

Julkisrahoitteinen tutkimus

Tietotekniikan vallankumous juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin, jolloin rakennettiin ensimmäiset elektroniset, ohjelmoitavat tietokoneet. Tässäkin teknologiassa osa elementeistä oli vanhempaa perua: Charles Babbage oli esitellyt difference engine -nimisen laskukoneen vuonna 1822 julkaisemassaan tieteellisessä artikkelissa ja saanut Ison-Britannian hallitukselta rahoitusta ideansa kehittämiseen. Ada Lovelace oli Babbagen ajatuksia hyödyntämällä laatinut ensimmäisen tietokoneohjelman.

Elektroniset, ohjelmoitavat tietokoneet tulivat käyttöön Ison-Britannian ja Yhdysvaltain hallinnon tuella toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Yhdysvalloissa tietokoneita käytettiin aluksi ohjusjärjestelmien kehitykseen ja Manhattan-projektiin eli ydinpommin kehittämiseen. Hankkeita varten piti suorittaa nopeasti valtavia määriä ballistisia laskutoimituksia ja ennustaa atomien reaktioita. Yhdysvalloissa liittovaltio rahoitti sekä yksityisiä tutkimuskeskuksia että omia tutkimuslaitoksiaan, kuten Bell-yhtiön New Jerseyhin perustamaa Bell Labsia ja valtiollista Los Alamosia.

Yksityisen sektorin, julkisten laitosten ja yliopistojen tiiviistä yhteistyöstä syntyi ENIAC-tietokone, joka rakennettiin vuonna 1946 Yhdysvaltain armeijan tuella. ENIAC oli ensimmäinen kokonaan elektroninen tietokone (sille ei tosin voinut tallentaa ohjelmia). Sitä seurasi nopeaan tahtiin muita innovaatioita, muun muassa William Shockleyn Bell Labsissa vuonna 1948 kehittämä transistori, sekä uusia yrityksiä, kuten puolijohdevalmistaja Fairchild Semiconductor. Yhdysvaltain valtio on jatkanut tietotekniikan tutkimuksen tukemista. Sen kuuluisimpia saavutuksia on internet (1969), joka sai alkunsa puolustusvoimien DARPA-tutkimuslaitoksen rahoittamasta hankkeesta.

Isossa-Britanniassa tietotekniikan varhaiset edistysaskelet tähtäsivät Saksan armeijan Enigma-salakirjoituksen purkamiseen. Tehtävän parissa työskenteli Bletchley Parkin tukikohdassa muiden muassa suuri matemaatikko Alan Turing. Salausten murtamiseen kehitetty Colossus-tietokone pysyi salassa 1970-luvulle saakka, mutta vuonna 1948 Bletchley Parkin tutkijat ja insinöörit rakensivat Manchesterin yliopistossa – julkisrahoitteinen laitos sekin – sodanjälkeisen ajan ensimmäisen muistilla varustetun tietokoneen, jolle saattoi tallentaa ohjelmia. Sen nimi oli Baby. Kaupallisten tietokoneiden kehitys sai sen jälkeen vauhtia, ja siihen osallistui muun muassa Ferranti-niminen yhtiö.

Moni innovaatio syntyy samalla mallilla. Valtio rahoittaa varhaisvaiheen tutkimusta joko yliopistojen tai julkisten laitosten (esimerkiksi puolustusvoimien) välityksellä, ja sen jälkeen teknologia kehittyy kaupallisiksi sovelluksiksi. Tietotekniikan ja elektroniikan lisäksi julkisrahoitteisesta perustutkimuksesta ja varhaisvaiheen tuotekehityksestä ovat versoneet internet ja World Wide Web -teknologia, jonka Tim Berners-Lee kehitti Euroopan maiden yhdessä rahoittamassa CERN-tutkimuskeskuksessa. Myös lääketeollisuus ja bioteknologia sekä grafeenin kaltaiset kaupalliset uudet materiaalit ovat hyötyneet julkisen sektorin panostuksesta. Kosketusnäyttö ja tietokoneen hiiri ovat nekin Yhdysvaltain liittovaltion tutkimusrahoituksen tuotteita.¹⁷

MP3-äänitiedostomuodon kehitti pieni tutkijaryhmä saksalaiseen Fraunhofer Gesellschaft -tutkimuslaitokseen kuuluvassa julkisrahoitteisessa yksikössä. Tutkijoiden patentoimalla teknologialla äänitiedostoja voi pakata kahdestoistaosaan aiemmasta koosta tinkimättä äänenlaadusta. Saksalaisten innovaatio siirsi musiikin jakelun internetiin ja oli mukana käynnistämässä maailman musiikkiteollisuuden suurta murrosta. Yritykset eivät heti omaksuneet MP3-tiedostomuotoa standardiksi. Tekniikka levisi, koska sen kehittäjät myivät tiedostomuunnokseen tarvittavaa ohjelmistoa käyttäjille edullisesti eivätkä puuttuneet asiaan, kun se alkoi levitä hakkerien käsissä ilmaiseksi.

Innovaatioiden syihin ja seurauksiin erikoistunut taloustieteilijä Mariana Mazzucato pitää digitaaliteknologian perusinnovaatioita kuten internetiä, GPS-tekniikkaa ja kosketusnäyttöjä osoituksena siitä, että valtion rahoitus on tutkimukselle ja teknologia-startupeille elintärkeää. Mazzucaton silmissä valtio ei ainoastaan paikkaa markkinoita silloin, kun tuotot ovat liian epävarmoja ja kaukana tulevaisuudessa, vaan valtio myös muovaa yksityisen sektorin toimintaa. Hänen mukaansa Yhdysvaltain valtion strategiset investoinnit selittävät sitä, miksi yhdysvaltalaisyritykset ovat digitaalitekniikan, bioteknologian ja yleensä huipputeknologian valtiaita.

Innovaatiokilpailut ja -palkinnot

Toinen, varsin erilainen keino innovaatioiden tukemiseen on myöntää palkintoja tietyt kriteerit täyttävästä ratkaisusta johonkin ongelmaan. Palkinnon voittaja saa määräaikaisen monopolin sijaan korvauksen kehityskustannuksistaan, ja innovaatiosta tulee saman tien julkista tietoa.

XPrize-säätiö lupasi Deepwater Horizon -öljylautan ympäristökatastrofin hoitamiseksi miljoona dollaria sille, joka keksii merkittävän parannuksen öljyvahinkojen pudistusteknologiaan. Vuotta myöhemmin eräs työryhmä esitteli menetelmän, joka nelinkertaisti öljyteollisuuden tavanomaisen puhdistustehokkuuden.

Kuuluisa esimerkki palkinnon innoittamasta keksinnöstä on kelloseppä John Harrisonin merikronometri. Se oli ensimmäinen laite, joka pystyi määrittämään laivan sijainnin pituusasteina merellä kohtalaisen tarkasti. Ison-Britannian hallitus oli vuonna 1714 luvannut huomattavan rahapalkinnon ratkaisusta pituuspiirin laskemiseen – palkintosumma vastasi noin kahta ja puolta miljoonaa puntaa vuoden 2014 hinnoissa – ja niinpä Harrison ryhtyi vuonna 1730 kehittämään laitettaan. Hän päätti rakentaa hyvin tarkan ja laivaan sopivan kellon, jolla olisi mahdollista määrittää Greenwichin aika auringon zeniittiasemassa. Sen perusteella voisi laskea laivan sijainnin Greenwichista länteen.

Pituusastepulma oli vetänyt puoleensa aikakauden terävimpiä kykyjä, yksinpä Isaac Newtoninkin. Harrison teki keksinnöstään monta toinen toistaan parempaa versiota, mutta joutui valtion kanssa riitaan siitä, oliko hän ansainnut palkinnon. Hänen ratkaisunsa poikkesi nimittäin koko lailla odotetusta. Harrison sai vuosien mittaan valtiolta useita pienempiä palkintosummia.

Ison-Britannian valtio rahoittaa nykyäänkin Longitude Prize -palkintoa. Palkintoraati pyysi poikkeuksellisesti yleisöä valitsemaan ratkaistavan ongelman kuudesta vaihtoehdosta.

Kansan valinta osui antibioottiresistenssiin, jota käsiteltiin myös tämän kirjan luvussa 12. Tähän valintaan myös asiantuntijat voivat yhtyä. Tapaus on kiinnostava, koska julkisen vallan osumatarkkuutta tutkimus- ja tuotekehitysinvestointien suuntaamisessa epäillään laajalti – siitä huolimatta, että toisesta maailmansodasta lähtien valtiot ovat kohdistaneet teknologiainvestointinsa varsin onnistuneesti.

Jos luotat tärkeiden ongelmien tunnistamisessa enemmän suureen yleisöön kuin julkiseen valtaan, varteenotettava vaihtoehto on uskoa päätös kansalle Longitude-palkintoraadin tapaan.

Innovaatiokilpailut sopivat kannustimeksi myös laiminlyötyjen sairauksien lääkehoidon kehittämiseen. Tällaisista sairauksista kärsivät etenkin köyhät seudut, joilla yksityiset lääkemarkkinat ovat pienet ja lääketeollisuudessa tehdään siksi niukasti innovaatioita.¹⁸

Harjoitus 21.14 Julkisrahoitteinen tutkimus

1. Mitkä tekijät puoltavat valtion suoria investointeja uusien teknologioiden kaupalliseen soveltamiseen? Mitkä puhuvat sitä vastaan?
2. Miten valtio voisi valita tukemansa teknologiat veronmaksajien kannalta nykyistä avoimemmin?
3. Olisiko valtion järkevää ottaa veronmaksajat mukaan päättämään, mihin teknologioihin se investoi? Perustele.
4. Millaisiin teknologioihin valtion menoja tulisi käyttää, ja mitä teknologioita tulisi jättää yksityisen sektorin kehitettäväksi? Perustele.

21.9 Lopuksi

Iso-Britannia ja Alankomaat olivat kapitalismin ja teollisen vallankumouksen syntysijoja, vaikkeivät niiden asukkaat olleet sen älykkäämpiä tai luovempia kuin muutkaan. Vähintään yhtä kekseliäänä yhteiskuntana voi pitää esimerkiksi Kiinaa, jossa oli keksitty paperi, kirjapaino, ruuti, kompassi ja sadoittain muita tärkeitä innovaatioita. Japani taas oli mestari soveltamaan ja levittämään uusia menetelmiä ja ideoita. Kapitalismi osoittautui kuitenkin verrattoman dynaamiseksi talousjärjestelmäksi, koska kapitalistisessa innovaatioprosessissa ja innovaatioiden leviämisessä yhdistyvät innovaatiotuottojen porkkana ja kilpailun keppi. Kapitalismin voimin Ison-Britannian ja Alankomaiden taloudet siirtyivät ensimmäisinä uuteen aikakauteen.

Myös politiikka oli tärkeä tekijä. Innovaation tekijä ei ota uuden tuotteen tai tuotantomenetelmän kehittämisen riskiä, jos valtio tai joku muu vie innovaatiotuotot. Innovaatiot edellyttävät omistusoikeuksia ja niiden takeeksi hyvin toimivaa oikeusjärjestelmää. Nämä palaset olivat paikoillaan Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja muissa maissa, joissa asukasta kohti lasketut tulot kääntyivät kasvuun varhain.

Piilaakso, Saksan innovaatiojärjestelmä ja muut innovaatioiden menestystarinat ovat saaneet vauhtia julkiselta vallalta. Se on huolehtinut innovaatioprosessin täydentävistä panoksista, kuten infrastruktuurista, perustutkimuksesta ja koulutuksesta, järjestäneet markkinoita esimerkiksi sotilasteknologialle ja taanneet innovaation tekijälle monopolin mutta vain määräajaksi, jotta kilpailu pääsee aikanaan vauhtiin ja laskemaan hintoja.¹⁹

Kapitalismin dynaamisuus piilee pohjimmiltaan tässä yksityisten kannustimien ja niitä tukevan politiikan yhdistelmässä. Se on monissa maissa johtanut muun muassa asukaskohtaisilla tuloilla mitatun elintason nousuun ja työajan lyhenemiseen (katso luvut 1 ja 3).

Toisaalta nykyiseen innovaatiokäsitykseemme vahvimmin vaikuttanut taloustieteilijä, Joseph Schumpeter, kutsui teknologisen muutoksen prosessia luovaksi tuhoksi – hyvästä syystä. Tässä luvussa olemme keskittyneet luovaan puoleen eli uusiin menetelmiin ja tuotteisiin, joiden ansiosta voimme ansaita elantomme vähemmällä työllä. Luku 16 käsitteli kääntöpuolta: sitä, miten teknologinen muutos synnyttää työttömyyttä ja tekee arvostetuista ja hyvin palkatuista taidoista arvottomia. Luku 20 taas osoitti, että teknologisen muutoksen mahdollistama tuotannon kasvattaminen sekä ihmis- ja eläinvoiman korvaaminen fossiilisilla polttoaineilla vaarantaa ympäristömme. Silti teknologian parannukset pitävät yllä toivoa siitä, että ympäristöongelmat voidaan ratkaista viisaalla politiikalla.

Taloustieteilijät voivat osallistua politiikan suunnitteluun arvioimalla erilaisten hyödyllisten innovaatioiden tukivaihtoehtojen hyötyjä ja kustannuksia sekä kehittämällä ratkaisuja uusien teknologioiden aiheuttamaan tuhoon.

Luvun 21 käsitteet

Ennen kuin jatkat, kertaa nämä määritelmät:

• prosessi-innovaatio ja tuoteinnovaatio
• radikaali innovaatio ja asteittainen innovaatio
• substituutit ja komplementit
• kirjattu tieto ja hiljainen tieto
• keksintö ja innovaatioiden leviäminen
• innovaatiojärjestelmät (esimerkiksi Piilaakso ja Saksa)
• ensimmäisen yksikön tuotantokustannukset
• voittaja vie kaiken -kilpailu
• patentti, tekijänoikeus, tavaramerkki
• kysyntäpuolen skaalaedut ja verkostoulkoisvaikutukset
• kaksipuoliset markkinat
• patentin optimaalinen suoja-aika

21.10 Viitteet

• Boldrin, Michele ja David K. Levine. 2008. Against Intellectual Monopoly. New York, NY: Cambridge University Press.
• Boseley, Sarah. 2016. ”Big Pharma’s Worst Nightmare”. The Guardian. Päivitetty 5.2.2016.
• DiMasi, Joseph A., Ronald W. Hansen ja Henry G. Grabowski. 2003. ”The Price of Innovation: New Estimates of Drug Development Costs”. Journal of Health Economics 22 (2): 151–85.
• Edsall, Thomas B. 2016. ”Boom or Gloom?” New York Times. Päivitetty27.1.2016.
• Engel, Jerome S. 2015. ”Global Clusters of Innovation: Lessons from Silicon Valley.” California Management Review 57 (2): 36–65. University of California Press.
• Gordon, Robert J. 2016. The Rise and Fall of American Growth: The US Standard of Living since the Civil War. Princeton, NJ: Princeton University Press.
• Hall, Peter A. ja David Soskice. 2001. Varieties of Capitalism: The Institutional Foundations of Comparative Advantage. New York, NY: Oxford University Press.
• Hemphill, C. Scott, ja Bhaven N. Sampat. 2012. ”Evergreening, Patent Challenges, and Effective Market Life in Pharmaceuticals”. Journal of Health Economics 31 (2): 327–39.
• Janeway, William H. 2012. Doing Capitalism in the Innovation Economy: Markets, Speculation and the State. Cambridge: Cambridge University Press.
• Jensen, Robert. 2007. ”The Digital Provide: Information (Technology), Market Performance, and Welfare in the South Indian Fisheries Sector.” The Quarterly Journal of Economics 122 (3): 879–924.
• Kornai, János. 2013. Dynamism, Rivalry, and the Surplus Economy: Two Essays on the Nature of Capitalism. Oxford: Oxford University Press.
• Koromvokis, Lee. 2016. ”Are the Best Days of the US Economy Over?” PBS NewsHour. 28.1.2016.
• Kremer, Michael, ja Rachel Glennerster. 2004. Strong Medicine: Creating Incentives for Pharmaceutical Research on Neglected Diseases. Princeton, NJ: Princeton University Press.
• Landes, David S. 2000. Revolution in Time. Cambridge, MA: Harvard University Press.
• Mazzucato, Mariana. 2013. ”Government – investor, risk-taker, innovator”.
• Moser, Petra. 2013. ”Patents and Innovation: Evidence from Economic History”. Journal of Economic Perspectives 27 (1): 23–44.
• Moser, Petra. 2015. ”Intellectual Property Rights and Artistic Creativity”. Voxeu.org. Päivitetty 4.11.2015.
• Mowery, David C., ja Timothy Simcoe. 2002. ”Is the Internet a US Invention?—an Economic and Technological History of Computer Networking.” Research Policy 31 (8–9): 1369–87.
• Roth, Alvin. 1996. ”Matching (Two-Sided Matching)”. Stanfordin yliopisto.
• Rysman, Marc. 2009. ”The Economics of Two-Sided Markets”. Journal of Economic Perspectives 23 (3): 125–43.
• Saxenian, AnnaLee. 1996. Regional Advantage: Culture and Competition in Silicon Valley and Route 128. Cambridge, MA: Harvard University Press.
• Swarns, Rachel L. 2001. ”Drug Makers Drop South Africa Suit over AIDS Medicine”. New York Times. Päivitetty 20.4.2001.
• The Economist. 2007. ”To Do with the Price of Fish”. Päivitetty 10.5.2007.
• Witt, Stephen. 2015. How Music Got Free: The End of an Industry, the Turn of the Century, and the Patient Zero of Piracy. New York, NY: Viking.